Sait syksyllä vuoden 2025 Jaska-palkinnon, joka myönnetään hyvästä työtoveruudesta, hyvän työilmapiirin luomisesta ja muusta työyhteisöä parantavasta seikasta. Miksi olet niin mukava kollega?
Olin todella yllättynyt ja kiitollinen palkinnosta. Itse ajattelen että perustelu on enemmänkin tuo muu seikka. Olen pyrkinyt aina ajattelemaan työyhteisöä kokonaisena ja yhtenä, avannut suuni ja tehnyt parannusehdotuksia. Olen ollut suorapuheinen, usein aivan liikaa, mutta toivottavasti sentään oppinut matkalla jotain. Olisin toivonut, että olisin osannut olla mukavampi.
Aloitit Tapiola Sinfoniettan huilun äänenjohtajana vuonna 1988. Miten niin pääsi käymään?
Koesoitto oli elämäni ensimmäinen ja viimeinen, hirmuinen tuuri kävi. Opinnot Sibelius-Akatemiassa olivat pahasti kesken, lähdimme kaveriporukalla kokeilemaan onneamme. Ihan helposti orkesterin ovet eivät minulle auenneet kuitenkaan, koesoittoa venytettiin niin, että me kaksi finalistia soitimme useita kvintettikonsertteja yleisön edessä osana koesoittoa. Lehdessä mainostettiin “tule koesoittokonserttiin”, pääsin Hesarin juttuunkin esimerkkinä työnhakuprosessista. Soittamaan koen oppineeni varsinaisesti vasta orkesterin jäsenenä, tässä huikeassa porukassa.
Miten Tapiola Sinfonietta on muuttunut näiden vajaan 40 vuoden aikana?
Helpompi keksiä miten se EI ole muuttunut. Joku yhteinen ajatus siitä, että konsertissa annetaan yleisölle parasta, musiikki on tärkein. Kamariorkesteri olemme edelleen, hieman suurempi nyt kuin alussa. Suunnilleen kaikki muu on kehittynyt, hyvään suuntaan.
Millaisen perinnön koet jättäneesi orkesterille?
Perintö on nyt aika dramaattiselta kuulostava ilmaus. Tytär jatkaa orkesterissa, mikä on hauskaa.
Olit viime vuoden loppuun asti orkesterin taiteellisessa johtoryhmässä. Mikä on ehdoton tärppisi kauden 2026–2027 ohjelmistosta?
Tietenkin koko mielestäni huikean monipuolinen kausi. Mutta jos nyt ihan pakko on jotain nostaa, niin otetaan vaikka Ryanin (Bancroft) Kohtalo. Huikea partnerimme, kapellimestari, joka ei tee itsestään numeroa. Canteloube-laulut, jotka korona-aikaan levytimme Carolyn Sampsonin kanssa, mutta konsertti jäi rajoitusten vuoksi soittamatta. Käsittämättömän hienot laulut, joita ei usein kuule, ja upea solisti.
Mitä aiot tehdä eläkkeellä kaikella orkesterimuusikon työstä vapautuneella ajalla?
Se onkin jännä nähdä. Toivottavasti opetan huilunsoittoa ja kamarimusiikkia edelleen, mutta myös vietän aikaa perheen kanssa enemmän. Soitan rumpuja ja kokkaan, kirjoitan ja neulon sekä yritän huolehtia myös itsestäni. Käyn konserteissa ja muissakin kulttuuririennoissa.
Tapiola Sinfoniettan tunnin mittaiset After Work ‑konsertit ovat vakiintuneet perjantai-iltapäivien rennoksi hengähdyshetkeksi. Konserttielämys nautitaan ilman väliaikaa ja lämpiöbaarin herkut kulkevat vaivattomasti mukaan Tapiolasaliin. After Work -konsertit ovat täydellinen tapa siirtyä suoraan arkiviikosta viikonlopputunnelmaan.
Viime kaudella pilotoitu Muskariparkki tarjoaa 3–7-vuotiaille lapsille iloisen musiikkihetken samaan aikaan, kun aikuiset nauttivat Tapiola Sinfoniettan After Work -konsertista. Maksuton muskaritoiminta toteutetaan Espoon musiikkiopiston tiloissa ja vetäjinä toimivat kokeneet musiikkikasvattajat. Ilmoittautuminen ennakkoon nettilomakkeella on pakollista ja paikkoja on rajoitetusti. Nyt koko perhe voi lähteä konserttiin!
Liput After Work -konsertteihin 8–20 € + tilausmaksut (alk. 1,50 € + 0,65 % tilauksesta www.lippu.fi)
Pe 18.9.2026 klo 17
Eva Ollikaisen johtamassa kauden ensimmäisessä After Work -konsertissa kuullaan Teosto-palkitun Joel Järventaustan Naava ja Beethovenin Eroica-sinfonia.
Pe 20.11.2027 klo 17
Janne Nisonen johtaa tunnin mittaisen konsertin verran kaapissa eläneiden säveltäjien teoksia.
Pe 11.12. Klo 17
Syksyn viimeinen After Work vie ranskalaisten sävelten äärelle. Taiteellisen partnerimme Ryan Bancroftin johtamana kuullaan Ravelin Couperinin muistomerkki Bizet’n ainokaiseksi jäänyt Sinfonia C-duurissa.
Pe 5.2.2027 klo 17
Kevään ensimmäisessä After Work -konsertissa ukrainalainen Olha Dondyk tuo yleisön kuunneltavaksi Maksym Berezovskyin ensimmäisen sinfonian ja Franz Schubertin kuudennen sinfonian.
Pe 5.3.2027 klo 17 Tapiolasali
Ryan Bancroft tuo maaliskuiseen perjantai-iltapäivään Toru Takemitsun teoksen How slow the Wind orkesterille ja Stravinskyn sadunomaisen Tulilinnun.
Konserttimestari Janne Nisosen ja säveltäjä Jasper Dommettin suunnittelema kokonaisuus halkoo sateenkaarihistorian vuosisatoja esitellen harvinaisuuksia ja kestosuosikkeja. Minkälaisia ajatuksia Dommettilla sekä festivaalilla esiintyvillä sopranista Samuel Mariñolla ja kapellimestari Vanessa Chartrandilla mahtaa olla tulevista queer-pidoista?
Sinfonietta on tilannut Dommettilta myös uuden orkesteriteoksen, joka saa kantaesityksensä festivaalin kolmannessa Pidot!-konsertissa. Dommett on vielä keskellä luomisprosessia, mutta jo nyt hän tietää kertoa, ettei teoksella ole erityisemmin queeriä aihetta:
”Tulevassa teoksessani en lähde liikkeelle aiheesta, vaan tutkin omaa tyyliäni. Nuorena säveltäjänä minulla on vapaus olla tulematta lokeroiduksi tyylillisesti. Rakastan niin spektrimusiikkia, discoa ja hip hopia kuin Ligetiä ja Beethovenia. Teokseni onkin pohjimmiltaan tutkimusmatka siihen, mitä olen oppinut säveltäjänä alusta tähän päivään saakka. Tämä ääni on musiikillinen identiteettini ilman, että se on täysin sidoksissa queer-kulttuuriin. Jos siitä tulee queer, tulkoon, ja jos ei, niin ei.”
Aikaisemmissa teoksissaan Dommett on käsitellyt queer-ihmisten tarinoita, mutta tällä kertaa hän koettaa kirjoittaa ”abstraktia musiikkia”. Siitä huolimatta on hänen mukaansa selvää, että ”queer-säveltäjän musiikki on aina myös kvääriä”, ja tällaisesta musiikillisen estetiikan moninaisuudesta onkin pitkälti kyse Tapiola Sinfoniettan festivaalilla.
”Festivaali on pullollaan upeiden queer-säveltäjien musiikkia, jota esittää hieno joukko sateenkaarevia solisteja ja kapellimestareita. Tässä on jo kyllin aihetta juhlaan, minkä lisäksi festivaali tarjoaa todella ainutlaatuista musiikkia. Queer-säveltäjien oivallista musiikkia on niin paljon kaanonin ulkopuolella!” Dommett jatkaa.
Entä mitä mietteitä laulaja Samuel Mariñolla on festivaalin ohjelmistosta? Mariñon ääniala on sopranista, ja hän esittää Vastakarvaan-konsertissa sopraanolle ja orkesterille sävelletyn Claude Vivier’n spektrimusiikin klassikkoteoksen Lonely child.
”Lonely child on minulle haaste sekä musiikillisesti että erityisesti emotionaalisesti. Kun laulan, en voi piiloutua mihinkään enkä haluakaan. Haluan paljastua ja näyttää, kuka olen. En halua yleisön ainoastaan kuuntelevan Lonely childia, vaan tulevan osaksi sitä”, Mariño sanoo ja kertoo pyytäneensä agenttiaan varaamaan kalenteriin tarpeeksi aikaa palautua emotionaalisesti vaativasta esityksestä.
Lonely child on myös konsertin kapellimestarille, Vanessa Chartrandille, läheinen. Onhan hän teoksen säveltäjän tavoin quebeciläinen. Omaa tietään kulkeneen Claude Vivier’n elämää ei Chartrandin mukaan voi erottaa teoksen tulkintakehyksestä. Samassa konsertissa kuultavan Ethel Smythin elämäntarinaa on Chartrandin mielestä niin ikään syytä juhlia queer-festivaalilla:
”On äärimmäisen tärkeää, ettei näitä säveltäjiä esitetä ainoastaan heidän musiikkinsa, vaan myös heidän tarinoidensa vuoksi. Kaikilla heillä on valtava elämänvoima. He osoittivat sitkeyttä, voimaa ja itsemääräämisoikeutta ollakseen omia itsejään maailmassa, joka ei aina hyväksynyt heitä sellaisina kuin he olivat ihmisinä, yksilöinä ja taiteilijoina. Ethel Smythin tapauksessa hän joutui todella taistelemaan tullakseen tunnustetuksi säveltäjänä. Minusta on tärkeää, että tätä puolta juhlitaan. Sitä, miten ennakkoluuloja ja ahdasmielisyyttä voidaan ylittää tuomalla esiin tällaisia esimerkkejä sitkeydestä. Festivaalilla on kaiken kaikkiaan innostava ja koskettava ohjelma, jota ei kannata jättää väliin!”
Vaikuttaa selvältä, että Tapiola Sinfoniettan Queer-festivaalilla on merkitystä, mutta millaista? Tähän koko kolmikolla on yhteneväinen vastaus. Festivaali on toivottu avaus, sillä klassisen musiikin maailma on usein liian arka. ”Jos klassinen musiikki haluaa selviytyä, sen täytyy viitsiä enemmän”, Dommett painottaa ja jatkaa:
”Meillä on nyt queer-teemainen festivaali pride-sesongin ulkopuolella marraskuussa. Saamme juhlia queeriyttä, vastarintaa ja avoimuutta!”
Tapiola Sinfoniettan Queer-festivaali 12.11.2026–26.11.2026.
Teksti: Timo Kalliokoski
Yhteistyön perusidea syntyi tarpeesta rakentaa silta klassisen musiikin, urbaanin taidekulttuurin ja nuorten arjen välille. Tavoitteena ei ole viedä nuoria konserttisaleihin pelkästään katsomaan tai tuoda artisteja irrallisesti nuorten pariin, vaan luoda kollaboratiivinen tila, jossa taide, tarinat ja identiteetit kohtaavat tasavertaisesti.
Haluamme esittää kysymyksen: miten musiikki, tarinat ja yhteisöt voivat tukea nuorten hyvinvointia, kasvua ja kuulumisen kokemusta?
Vuorovaikutteisuus molempiin suuntiin on hankkeen kantava ajatus. Lähtökohta ei ole se, että nuoret tulevat orkesterin maailmaan tai orkesteri nuorten maailmaan, vaan tarkoituksena on rakentaa uutta taidetta yhdessä. Yhteistyössä yhdistyvät klassisen musiikin vahva perinne, Hassanin oma musiikillinen kieli ja nuorten omat näkökulmat.
Syksy 2026 käynnistyy jalkautuvalla työskentelyllä. Nuorisotiloilla toteutetaan pieniä konsertteja eri puolilla Espoota ja mukaan rakennetaan jousikvartetin tai -kvintetin säestyksellä esitettävää musiikkia. Sisällöt ja niiden viestintä luodaan ja suunnitellaan yhdessä nuorten NuoriEspoo-kanavien kanssa. Täten nuoret voivat vaikuttaa teemoihin, tunnelmaan ja kokonaisuuden suuntaan.
Keväällä 2027 järjestetään klubi-ilta, jossa Hassan Maikal esiintyy yhdessä Tapiola Sinfoniettan muusikoiden kanssa. Mukana on kuratoitua klassista musiikkia ja uusia sovituksia Hassanin omista kappaleista. Klubi on suunniteltu paikaksi, jossa nuoret, perheet, yhteisöt ja orkesterin yleisö voivat aidosti kohdata.
Residenssi kasvaa vaiheittain kohti suurempaa taiteellista kokonaisuutta vuosina 2027–2028. Tavoitteena on luoda jotain sellaista, joka jättää pysyvän jäljen Espoon taidekenttään ja nuorten omiin tarinoihin. Residenssissä yhdistyvät aito yhteinen taiteen teko, kohtaamiset ja kokemusten jakaminen
Tapiola Sinfoniettan, Hassan Maikalin ja Espoon nuorisotoimen yhteistyö rakentaa mallia, jossa taide tulee osaksi nuorten arkea ja identiteettiä. Yhteistyö avaa ovia uusille yleisöille ja tukee Espoon tavoitetta olla kaupunki, jossa jokainen nuori voi osallistua, vaikuttaa ja kokea taidetta omalla tavallaan.
Olet Tapiola Sinfoniettan ensimmäinen taiteilija yleisötyön residenssissä. Miltä se tuntuu?
Se tuntuu äärimmäisen merkitykselliseltä ja luonnolliselta jatkumolta omalla uralla.
Mä tulen maailmasta, joka ei yleensä istu orkesterin keskelle, mutta se maailma on jo olemassa siellä yleisössä.
Residenssi ei ole mulle “projekti”, vaan tää on ennen kaikkea kohtaaminen.
Rehellisesti, mua kiinnostaa enemmän se, mitä tästä syntyy, kuin se mitä tästä oletetaan tulevan.
Residenssitaiteilijana tulet kohtaamaan nuoria siellä, missä hekin vaikuttavat. Anna vinkki kaikille nuoruuden rajapyykin ylittäneille: miten kohdata nuoret?
Nuoret aistii feikin herkästi.
Jos sä tulet paikalle valmiilla vastauksilla, ne sulkee sut ulos ennen kuin ehdit avata sun suuta.
Ole oikeasti läsnä. Ilman roolia. Ilman agendaa. Kysy enemmän kuin selität.
Lopulta ne ei tarvitse tai halua ketään määrittelemään itseään – ne pystyy ja haluaa määritellä itse itsensä.
Nuorten hyvinvointi ja sen negatiivinen kehitys on ollut viime aikoina paljon esillä. Miten musiikki tukee nuorten kokonaishyvinvointia ja kasvua ympäröivässä yhteiskunnassa?
Musiikki ei pyydä lupaa. Se antaa tilan olla siinä missä on – ilman että sitä pitää osata selittää.
Kun kaikki ympärillä liikkuu nopeasti ja vaatii vastausta, musiikki voi olla ainoa paikka, jossa ei tarvitse reagoida heti.
Ja joskus riittää, että joku ääni tai rytmi osuu oikein. Silloin ihminen ei ole yksin itsensä kanssa.
Mitä odotat eniten residenssiajaltasi?
Kohtaamisia, niin yleisön kanssa, mutta myös orkesterin sisällä.
Mua kiinnostaa mitä tapahtuu, kun R&B:n rytmi ja tulkinta törmäytetään orkesterin soundiin.
Parhaimmillaan siitä ei synny kompromissia – vaan jotain uutta, mitä ei voi vielä nimetä.
Kuka on suosikkisi klassisen musiikin säveltäjistä ja miksi?
Jos yksi pitää valita, niin Claude Debussy. Hänen musiikissaan kiinnostaa se, miten paljon hän jättää ilmaa ja tilaa teoksiin.
Hän tunnu ei ohjaavan liikaa, vaan vetää sisään ja antaa kuuntelijan olla siinä mukana.
Siinä on samaa kuin hyvässä R&B:ssä: tunne ei ole selitetty, se on läsnä.
Lopuksi, miksi nuorissa on tulevaisuus?
Koska ne ei ole vielä lukittuja. Ne näkee ja tekee asioita ilman samoja rajoja, joihin me ollaan totuttu. Kun nuorille antaa tilaa, ei valmiita vastauksia, ne rakentaa jotain mitä me ei vielä edes ymmärretä.
Syyskaudella Tapiolassa kajahtavat Beethovenin lisänimelliset sinfoniat Eroica, Kohtalo ja Pastoraali. Aikamme säveltäjistä kuullaan Teosto-palkitun Joel Järventaustan, Unsuk Chinin ja Anders Hillborgin musiikkia. Syksy saattelee Espooseen muun muassa Los Angelesin filharmonikoiden sooloharpisti Emmanuel Ceyssonin, yleisöjä lauluäänellään vavisuttavan sopranista Samuel Mariñon sekä omalakisesta viulutaiteestaan tiedetyn Carolin Widmannin. Syyskauden päättävä Tapiola Sinfoniettan ja Antti Holman Kauheimmat joululaulut -konsertti on ylistys joulun julmalle kääntöpuolelle.
Cimbalom, pipa ja mridangam ovat soittimia, joita ei joka päivä kuule konserttisalissa, mutta Tapiola Sinfoniettan kevätkaudella soivat ne kaikki. Kevään taiteilijavieraiksi saapuvat Tapiolassa debytoiva nuori ukrainalaiskapellimestari Olha Dondyk, vanhan musiikin armoitettu spesialisti Fabio Biondi sekä Sibelius-viulukilpailuvoitollaan itsensä suomalaisyleisöjen sydämiin soittanut Inmo Yang.
Orkesterin taiteellinen partneri Nicolas Altstaedt tarjoilee kevätkauden konserteissaan yleisölle keskieurooppalaisia sointiherkkuja Honeggerin harvemmin kuullusta neljännestä sinfoniasta Dvořákin aina yhtä säväyttävään seitsemänteen sinfoniaan. Kantaesityksellään ylistystä niittänyt säveltäjä Heta Ahon ja libretisti Juha Itkosen pienoisooppera Kerran kuullaan osana Musica nova Helsingin ohjelmistoa. Kevätkausi huipentuu yhteisvoimin Sinfonia Lahden kanssa esitettävään Igor Stravinskyn Kevätuhriin Andrew Manzen johdolla.
Ensi kaudella festivaalimme keskittyvät kahteen merkittävään teemaan. Syksyn Queer-festivaalilla annamme äänen säveltäjille, jotka eivät voineet elää haluamaansa elämää, sekä niille, jotka toimivat queer-liikkeen esitaistelijoina. Festivaalin päätöskonsertissa Pidot! kuulemme säveltäjä Jasper Dommettin uuden teoksen kantaesityksen. Kevään Juuret-festivaalilla tarkastelemme ihmisten ja kulttuurien liikettä sekä kohtaamisia historian ja maantieteen halki. Juuret-festivaalin kantaesitysteos kuullaan Eero Hämeenniemeltä.
Espoo on Suomen lasten ja nuorten pääkaupunki, ja se näkyy Tapiola Sinfoniettan vahvana panostuksena lastenmusiikin originaaliproduktioihin. Näihin kuuluu muun muassa Mauri Kunnaksen kanssa toteutettava Herra Hakkarainen -lastenkonsertti. Uusi yleisötyöresidenssi Hassan Maikalin kanssa on taiteenlajissamme ainutlaatuinen avaus. Kaksivuotisessa taiteilijayhteistyössä kohtaamme nuoret heidän omissa tiloissaan ja teemme musiikkia yhdessä.
Tapiola Sinfonietta soi sinulle myös tulevalla kaudella.
KAUSIKONSERTTIEN KERTALIPUT EARLY BIRD -TARJOUKSENA –10 % HEINÄKUUN LOPPUUN ASTI.
Festivaalin aloittavat Tanssiaiset Vanhalla ylioppilastalolla perjantaina 8. toukokuuta. Tanssimaan voi tulla yksin, kaksin tai porukalla. Jukka Haapalainen koreografioi, kertoo liikkeen taustasta ja astuu itsekin mukaan tanssin kulkuun. Iltaa isännöi näyttelijä ja breakdance-valmentaja Dennis Nylund, joka kuljettaa yleisön tyylilajista toiseen ja pitää tarinan liikkeessä. Illan laulusolistina säkenöi Marianna Jakobsson ja orkesteria johtaa Dimas Ruiz Santos.
Eleitä-konsertissa 14. toukokuuta kuullaan peräti kuusi teosta, mm. Lotta Wennäkosken Ele. Eleiden pariin soittaa klarinetillaan Lauri Sallinen, ja orkesteria johtaa liettualainen Izabelė Jankauskaitė.
Tapiola Sinfoniettan kevätkausi päättyy Bertolt Brechtin ja Kurt Weillin yhteiskuntakriittisen klassikon Seitsemän kuolemansyntiä koreografioidulla esityksellä. Weillin näyttämöteoksen lisäksi konsertissa soi syntinen jazz ja amerikkalainen showmusiikki. Kapellimestarin korokkeella nähdään Ryan Bancroft.
Kauden julkistuksessa taiteellinen johto kertoo tulevan kauden ohjelmistosta, esitellään uusi residenssitaiteilija ja toki kuullaan myös musiikkia.
Tuleva kausi tuo tullessaan muun muassa Nicolas Altstaedtin valikoimaa Dvořákia, viime marraskuussa hurmanneen Carolin Widmannin paluun sekä muutaman kantaesityksen ja Suomen ensiesityksen.
Milloin & missä: tiistaina 12.5. klo 18 Espoon kulttuurikeskuksen Louhisalissa.
Tapahtuma on kaikille Tapiola Sinfoniettan ohjelmistosta kiinnostuneille avoin, mutta vaatii ennakkoilmoittautumisen. Ilmoittaudu mukaan to 7.5. klo 18 mennessä (ILMOITTAUTUMINEN ON PÄÄTTYNYT).
"Illan aikana on luvassa esimerkiksi cha cha cha -askelten opettelua ja eri tangolajeista koostuva battle"
Tanssiaisissa ei ole perinteistä näyttämöä tai katsomoa: musiikki ja tanssi tapahtuvat yleisön keskellä.
“Instrumenttien tuoksun pystyy aistimaan, ja tanssijat pyyhkäisevät kosketusetäisyydeltä”, Haapalainen kuvailee.
Vanhan ylioppilastalon tilat ovat käytössä koko illan ajan ilman erillisiä väliaikoja. Osallistujia kannustetaan pukeutumaan juuri niin kuin haluavat aina kansanpuvusta sambahöyheniin.
Tapiola Sinfoniettan intendentti Maati Rehor toivoo, että tapahtuma madaltaa kynnystä tulla jatkossa kuuntelemaan orkesterimusiikkia.
“Sekä orkesterimme että eri tanssimusiikin muodot tulevat kävijöille tutummiksi, ja kevätyöhön lähdetään iloisella mielellä.”
“Tanssi ja rytmi löytyvät jokaisen ihmisen sisältä”, Haapalainen summaa.
Tanssiaiset pe 8.5. klo 19 Vanhalla ylioppilastalolla.
"Taustalla on ajatus siitä, että taidemusiikki kuuluu kaikille ja että kuulijan kokemus on arvokas sellaisenaan. Konsertti johdattaa yleisön tilaan, jossa on lupa olla epätäydellinen kuulija. "
Millaisin laadunsanoin kuvaisit konserttia?
Mitä uutta tuodaan taidemusiikkikonsertin muotoon tällä ohjauksella?
Ohjaus tuo taidemusiikkikonserttiin näyttämöllisen ja dramaturgisen ajattelun, jossa yleisön kokemus on aktiivinen osa kokonaisuutta. Musiikki, livekamera, performatiivinen kerronta ja tilallinen liike muodostavat monikerroksisen konserttielämyksen.
Miitta Sorvalin esittämä Tellervo von Appelgren -hahmo toimii sillanrakentajana yleisön ja orkesterin välillä. Hahmo tekee näkyväksi kuulijan ajatukset ja tunteet ilman, että musiikin taiteellinen painoarvo kevenee. Konserttimuoto laajenee, mutta musiikki säilyy kaiken keskiössä.
Kenelle Naurajaiset sopii?
Naurajaiset puhuttelee useita yleisöryhmiä samanaikaisesti, mutta erityisesti niitä, jotka haluavat kokea klassisen musiikin uudella ja rennommalla tavalla.
Naurajaiset to 5.3. klo 18.30 Espoon kulttuurikeskuksen Tapiolasalissa.
