Sait syksyllä vuoden 2025 Jaska-palkinnon, joka myönnetään hyvästä työtoveruudesta, hyvän työilmapiirin luomisesta ja muusta työyhteisöä parantavasta seikasta. Miksi olet niin mukava kollega?
Olin todella yllättynyt ja kiitollinen palkinnosta. Itse ajattelen että perustelu on enemmänkin tuo muu seikka. Olen pyrkinyt aina ajattelemaan työyhteisöä kokonaisena ja yhtenä, avannut suuni ja tehnyt parannusehdotuksia. Olen ollut suorapuheinen, usein aivan liikaa, mutta toivottavasti sentään oppinut matkalla jotain. Olisin toivonut, että olisin osannut olla mukavampi.
Aloitit Tapiola Sinfoniettan huilun äänenjohtajana vuonna 1988. Miten niin pääsi käymään?
Koesoitto oli elämäni ensimmäinen ja viimeinen, hirmuinen tuuri kävi. Opinnot Sibelius-Akatemiassa olivat pahasti kesken, lähdimme kaveriporukalla kokeilemaan onneamme. Ihan helposti orkesterin ovet eivät minulle auenneet kuitenkaan, koesoittoa venytettiin niin, että me kaksi finalistia soitimme useita kvintettikonsertteja yleisön edessä osana koesoittoa. Lehdessä mainostettiin “tule koesoittokonserttiin”, pääsin Hesarin juttuunkin esimerkkinä työnhakuprosessista. Soittamaan koen oppineeni varsinaisesti vasta orkesterin jäsenenä, tässä huikeassa porukassa.
Miten Tapiola Sinfonietta on muuttunut näiden vajaan 40 vuoden aikana?
Helpompi keksiä miten se EI ole muuttunut. Joku yhteinen ajatus siitä, että konsertissa annetaan yleisölle parasta, musiikki on tärkein. Kamariorkesteri olemme edelleen, hieman suurempi nyt kuin alussa. Suunnilleen kaikki muu on kehittynyt, hyvään suuntaan.
Millaisen perinnön koet jättäneesi orkesterille?
Perintö on nyt aika dramaattiselta kuulostava ilmaus. Tytär jatkaa orkesterissa, mikä on hauskaa.
Olit viime vuoden loppuun asti orkesterin taiteellisessa johtoryhmässä. Mikä on ehdoton tärppisi kauden 2026–2027 ohjelmistosta?
Tietenkin koko mielestäni huikean monipuolinen kausi. Mutta jos nyt ihan pakko on jotain nostaa, niin otetaan vaikka Ryanin (Bancroft) Kohtalo. Huikea partnerimme, kapellimestari, joka ei tee itsestään numeroa. Canteloube-laulut, jotka korona-aikaan levytimme Carolyn Sampsonin kanssa, mutta konsertti jäi rajoitusten vuoksi soittamatta. Käsittämättömän hienot laulut, joita ei usein kuule, ja upea solisti.
Mitä aiot tehdä eläkkeellä kaikella orkesterimuusikon työstä vapautuneella ajalla?
Se onkin jännä nähdä. Toivottavasti opetan huilunsoittoa ja kamarimusiikkia edelleen, mutta myös vietän aikaa perheen kanssa enemmän. Soitan rumpuja ja kokkaan, kirjoitan ja neulon sekä yritän huolehtia myös itsestäni. Käyn konserteissa ja muissakin kulttuuririennoissa.
