Olet Tapiola Sinfoniettan ensimmäinen taiteilija yleisötyön residenssissä. Miltä se tuntuu?
Se tuntuu äärimmäisen merkitykselliseltä ja luonnolliselta jatkumolta omalla uralla.
Mä tulen maailmasta, joka ei yleensä istu orkesterin keskelle, mutta se maailma on jo olemassa siellä yleisössä.
Residenssi ei ole mulle “projekti”, vaan tää on ennen kaikkea kohtaaminen.
Rehellisesti, mua kiinnostaa enemmän se, mitä tästä syntyy, kuin se mitä tästä oletetaan tulevan.
Residenssitaiteilijana tulet kohtaamaan nuoria siellä, missä hekin vaikuttavat. Anna vinkki kaikille nuoruuden rajapyykin ylittäneille: miten kohdata nuoret?
Nuoret aistii feikin herkästi.
Jos sä tulet paikalle valmiilla vastauksilla, ne sulkee sut ulos ennen kuin ehdit avata sun suuta.
Ole oikeasti läsnä. Ilman roolia. Ilman agendaa. Kysy enemmän kuin selität.
Lopulta ne ei tarvitse tai halua ketään määrittelemään itseään – ne pystyy ja haluaa määritellä itse itsensä.
Nuorten hyvinvointi ja sen negatiivinen kehitys on ollut viime aikoina paljon esillä. Miten musiikki tukee nuorten kokonaishyvinvointia ja kasvua ympäröivässä yhteiskunnassa?
Musiikki ei pyydä lupaa. Se antaa tilan olla siinä missä on – ilman että sitä pitää osata selittää.
Kun kaikki ympärillä liikkuu nopeasti ja vaatii vastausta, musiikki voi olla ainoa paikka, jossa ei tarvitse reagoida heti.
Ja joskus riittää, että joku ääni tai rytmi osuu oikein. Silloin ihminen ei ole yksin itsensä kanssa.
Mitä odotat eniten residenssiajaltasi?
Kohtaamisia, niin yleisön kanssa, mutta myös orkesterin sisällä.
Mua kiinnostaa mitä tapahtuu, kun R&B:n rytmi ja tulkinta törmäytetään orkesterin soundiin.
Parhaimmillaan siitä ei synny kompromissia – vaan jotain uutta, mitä ei voi vielä nimetä.
Kuka on suosikkisi klassisen musiikin säveltäjistä ja miksi?
Jos yksi pitää valita, niin Claude Debussy. Hänen musiikissaan kiinnostaa se, miten paljon hän jättää ilmaa ja tilaa teoksiin.
Hän tunnu ei ohjaavan liikaa, vaan vetää sisään ja antaa kuuntelijan olla siinä mukana.
Siinä on samaa kuin hyvässä R&B:ssä: tunne ei ole selitetty, se on läsnä.
Lopuksi, miksi nuorissa on tulevaisuus?
Koska ne ei ole vielä lukittuja. Ne näkee ja tekee asioita ilman samoja rajoja, joihin me ollaan totuttu. Kun nuorille antaa tilaa, ei valmiita vastauksia, ne rakentaa jotain mitä me ei vielä edes ymmärretä.
