Konserttimestari Janne Nisosen ja säveltäjä Jasper Dommettin suunnittelema kokonaisuus halkoo sateenkaarihistorian vuosisatoja esitellen harvinaisuuksia ja kestosuosikkeja. Minkälaisia ajatuksia Dommettilla sekä festivaalilla esiintyvillä sopranista Samuel Mariñolla ja kapellimestari Vanessa Chartrandilla mahtaa olla tulevista queer-pidoista?
Sinfonietta on tilannut Dommettilta myös uuden orkesteriteoksen, joka saa kantaesityksensä festivaalin kolmannssa Pidot!-konsertissa. Dommett on vielä keskellä luomisprosessia, mutta jo nyt hän tietää kertoa, ettei teoksella ole erityisemmin queeriä aihetta:
”Tulevassa teoksessani en lähde liikkeelle aiheesta, vaan tutkin omaa tyyliäni. Nuorena säveltäjänä minulla on vapaus olla tulematta lokeroiduksi tyylillisesti. Rakastan niin spektrimusiikkia, discoa ja hip hopia kuin Ligetiä ja Beethovenia. Teokseni onkin pohjimmiltaan tutkimusmatka siihen, mitä olen oppinut säveltäjänä alusta tähän päivään saakka. Tämä ääni on musiikillinen identiteettini ilman, että se on täysin sidoksissa queer-kulttuuriin. Jos siitä tulee queer, tulkoon, ja jos ei, niin ei.”
Aikaisemmissa teoksissaan Dommett on käsitellyt queer-ihmisten tarinoita, mutta tällä kertaa hän koettaa kirjoittaa ”abstraktia musiikkia”. Siitä huolimatta on hänen mukaansa selvää, että ”queer-säveltäjän musiikki on aina myös kvääriä”, ja tällaisesta musiikillisen estetiikan moninaisuudesta onkin pitkälti kyse Tapiola Sinfoniettan festivaalilla.
”Festivaali on pullollaan upeiden queer-säveltäjien musiikkia, jota esittää hieno joukko sateenkaarevia solisteja ja kapellimestareita. Tässä on jo kyllin aihetta juhlaan, minkä lisäksi festivaali tarjoaa todella ainutlaatuista musiikkia. Queer-säveltäjien oivallista musiikkia on niin paljon kaanonin ulkopuolella!” Dommett jatkaa.
Entä mitä mietteitä laulaja Samuel Mariñolla on festivaalin ohjelmistosta? Mariñon ääniala on sopranista, ja hän esittää Vastakarvaan-konsertissa sopraanolle ja orkesterille sävelletyn Claude Vivier’n spektrimusiikin klassikkoteoksen Lonely child.
”Lonely child on minulle haaste sekä musiikillisesti että erityisesti emotionaalisesti. Kun laulan, en voi piiloutua mihinkään enkä haluakaan. Haluan paljastua ja näyttää, kuka olen. En halua yleisön ainoastaan kuuntelevan Lonely childia, vaan tulevan osaksi sitä”, Mariño sanoo ja kertoo pyytäneensä agenttiaan varaamaan kalenteriin tarpeeksi aikaa palautua emotionaalisesti vaativasta esityksestä.
Lonely child on myös konsertin kapellimestarille, Vanessa Chartrandille, läheinen. Onhan hän teoksen säveltäjän tavoin quebeciläinen. Omaa tietään kulkeneen Claude Vivier’n elämää ei Chartrandin mukaan voi erottaa teoksen tulkintakehyksestä. Samassa konsertissa kuultavan Ethel Smythin elämäntarinaa on Chartrandin mielestä niin ikään syytä juhlia queer-festivaalilla:
”On äärimmäisen tärkeää, ettei näitä säveltäjiä esitetä ainoastaan heidän musiikkinsa, vaan myös heidän tarinoidensa vuoksi. Kaikilla heillä on valtava elämänvoima. He osoittivat sitkeyttä, voimaa ja itsemääräämisoikeutta ollakseen omia itsejään maailmassa, joka ei aina hyväksynyt heitä sellaisina kuin he olivat ihmisinä, yksilöinä ja taiteilijoina. Ethel Smythin tapauksessa hän joutui todella taistelemaan tullakseen tunnustetuksi säveltäjänä. Minusta on tärkeää, että tätä puolta juhlitaan. Sitä, miten ennakkoluuloja ja ahdasmielisyyttä voidaan ylittää tuomalla esiin tällaisia esimerkkejä sitkeydestä. Festivaalilla on kaiken kaikkiaan innostava ja koskettava ohjelma, jota ei kannata jättää väliin!”
Vaikuttaa selvältä, että Tapiola Sinfoniettan Queer-festivaalilla on merkitystä, mutta millaista? Tähän koko kolmikolla on yhteneväinen vastaus. Festivaali on toivottu avaus, sillä klassisen musiikin maailma on usein liian arka. ”Jos klassinen musiikki haluaa selviytyä, sen täytyy viitsiä enemmän”, Dommett painottaa ja jatkaa:
”Meillä on nyt queer-teemainen festivaali pride-sesongin ulkopuolella marraskuussa. Saamme juhlia queeriyttä, vastarintaa ja avoimuutta!”
