Mikä on suhteemme Sotilaan tarinaan, ohjaaja Linda Wallgren?

Miten ohjaamasi Sotilaan tarinan raamit ovat syntyneet ja mitä uutta tulkintasi tuo teokseen?

Minua kiinnosti teoksessa sen vahva allegorisuus ja inhimillisen ahneuden kuvaus, joka jo teoksen kantaesityksen aikaan sai aikaan hyvin voimakkaita ja myös jakautuneita reaktioita. Stravinsky halusi käsitellä ensimmäisen maailmansodan aiheuttamia tuntojaan, ja nyt, kun erilaiset sodat, konfliktit ja vastakkainasettelut jälleen nostavat päätään eri puolilla Eurooppaa ja maailmaa, minua kiinnosti pohtia meidän omaa suhdettamme niihin sekä myös vastuutamme, yksilöinä ja kansakuntana.

Edelleenkin lähes kaikkien konfliktien taustalla on jonkinasteinen valtioiden ja niiden johtajien taloudellisen edun turvaaminen ja edistäminen, eikä valitettavasti edes Suomi ole täysin tällaisen ajattelun ulkopuolella. Uskon, että tulkintani näin ollen nojaa teoksen alkuperäiseen ydinsanomaan, mutta tuo siihen tässä ajassa liikkuvia elementtejä ja herättää toivottavasti monenlaisia ajatuksia. Myös teoksen tietty huumori ja leikkisyys kiinnostivat.


Sotilaan tarina on itänyt Igor Stravinskyn kokemuksista I Maailmansodan seurauksista (kotimaan menetys ja elinkeinonharjoittamisen epävarmuus). Syntyykö konfliktien sävyttämässä nykyisyydessä vastaava taidetta?

Taide on kautta aikojen onnistunut usein käsittelemään vallitsevia olosuhteita ja niiden herättämiä tuntoja varsin nopeasti, rohkeasti ja vaikuttavasti. Vaikka kovat ajat usein saattavatkin rajoittaa taiteen tekemisen mahdollisuuksia, haastavat olosuhteet ovat usein synnyttäneet myös väkeviä kirkastumia ja todennäköisesti myös tarjonneet vertaisuuden kokemuksia, lohtua ja myös kehottaneet toimintaan. On vaikeaa arvioida taiteen vaikuttavuutta isossa mittakaavassa juuri sen tapahtumisen hetkellä, mutta olisi vaikea uskoa, etteikö myös tämä aika synnyttäisi merkittäviä teoksia, kun maailmassa tapahtuvat mullistukset ovat niin mittavia. Ainakin haluan uskoa, että niin on!

Ohjaamassasi Sotilaan tarinassa matkataan Suomen lähihistorian halki. Mikä on sinusta kansakuntamme kiinnostaviin käännekohta II Maailmansodan jälkeen ja miksi?

Huh, tämä ei olekaan mikään helppo kysymys..! Merkittäviä käännekohtia on varmasti ollut paljon, sellaisiakin, joita ei heti käännekohdiksi mieltäisi.

Itse näkisin ainakin Euroopan unioniin liittymisen tärkeäksi askeleeksi kohti länsimaista ja kansainvälisempää yhteistyötä ja politiikkaa. Ja ajattelen kyllä, että Natoon hakeminen ja liittyminen on entistä selkeämpi sitoutuminen mm. Yhdysvaltojen politiikkaan, ja sen myötä myös sellaisiin konflikteihin, joissa emme ennen yhtä vahvasti ole olleet osallisina. Näen luonnollisesti puolustusliittoon kuulumisen hyödyt ja sen tuoman turvallisuuden, mutta se tuo mukanaan myös uudenlaisen vastuun esimerkiksi ydinasepelotteen vuoksi.

Sotilaan tarinassa nähdään Katja Küttner väinämöismäisenä kertojana. Miten päädyit tällaiseen hahmoon?

Väinämöinen tuntui teokseen valikoituneessa suomalaisessa kontekstissa juuri oikealta hahmolta, sellaiselta kunnon ”arkkikertojalta”, myyttisen ikiaikaiselta hahmolta, joka voisi kertoa tällaisen tarinan, ja katsella sopivan etäisyyden päästä pienen Suomen matkaa valintojen maailmassa. Myös ajatus huikeasta Katja Küttnerista parrassa ja tuohivirsuissa houkutteli jo itsessään!

Paholaisen ja sotilaan roolissa nähdään ohjaamastasi Angels in Americasta tutut Aleksi Holkko ja LeoIkhilor – kannattaako hittinäytelmään ihastuneiden suunnata Tapiolaan katsomaan Sotilaan tarinaa vai onko luvassa jotain täysin erilaista?

Kyllä voisin sanoa, että tässä teoksessa liikutaan varsin erityyppisissä maisemissa ja tunnelmissa kuin Angels in Americassa, mutta toki kummassakin teoksessa yhteiskunnalliset kysymykset ja yksilön valinnat suhteessa oman edun tavoitteluun ja suuriin globaaleihin mullistuksiin ovat vahvasti läsnä. Ja musiikki, se on molemmissa esityksissä keskeisessä osassa, Sotilaan tarinassa ilman muuta. Mutta mielestäni Sotilaan tarina kannattaa nähdä jo pelkästään näiden upeiden ilmaisuvoimaisten ja läsnäolollaan vaikuttavien näyttelijöiden takia, ja koska tämä on varmasti jotain ”aivan muuta”!

Sotilaan tarinan kantaesitys herätti hämmennystä ja myöhemmin se sai tuoreeltaan osakseen myös paheksuntaa. Millaisia odotuksia sinulla yleisön suhtautumisen suhteen?

Minusta se, että teos on jo nimensä puolesta osa ”skandaali”-ohjelmistoa on mukavalla tavalla vapauttavaa. On vielä mahdoton sanoa, voiko teos kohauttaa samalla tavalla nyt, kuin reilu sata vuotta sitten, mutta olemme kyllä yhdessä koko työryhmän kanssa pyrkineet saamaan teoksesta esiin sellaisia kulmia, jotka voisivat herättää ajatuksia.

Toivon yleisöltä ehkä ennen kaikkea avointa mieltä, hieman huumoria ja halua yllättyä ja tottakai ennen muuta, että Stravinskyn huikea musiikki pääsee läpäisemään kaikki mielen kerrokset. Olen hyvin innoissani tästä mahdollisuudesta saada työskennellä näin legendaarisen teoksen parissa!