Huonoja vaikutteita
Taidemusiikin yleisö tuomitsi jazzin 1900-luvun alussa, mutta se ei estänyt säveltäjiä inspiroitumasta jazzin rytmeistä ja saundeista.
Viulisti-johtaja Jan Söderblom ja näyttelijä Miitta Sorvali tutkiskelevat nauramisen mahdollisuuksia ja ulottuvuuksia klassisen musiikin konsertissa.

Jan Söderblom, viulisti-johtaja
Miitta Sorvali, lukija
Siljamari Heikinheimo, ohjaaja
Joonas Tikkanen, skenografi
Alfred Schnittke: Moz-Art à la Haydn
Pjotr Tšaikovski: Mozartiana, Sarja orkesterille nro 4 G-duuri op. 61
Igor Stravinsky: Oktetto puhaltimille
Wolfgang Amadeus Mozart: 6 Saksalaista tanssia KV571
”Mozart valloittaa minut, hän tekee minut onnelliseksi, lämmittää minua ja mitä pitempään elän, sitä enemmän rakastan häntä”, kertoi Tšaikovski. Musiikillisen rakkaudentunnustuksen hän antoi neljännessä orkesterisarjassaan, jossa hän romantisoi Mozartin pikkukappaleita. Mozart-fragmentti oli myös Schnittken Moz-Artin lähtökohtana, mutta ihannekuvan sijaan nähdään, kuinka nykyaika murjoo klassista kauneutta. Oktettoaan säveltävää Stravinskya häiritsi kadun toisella puolelta kommentoiva papukaija, joka kuitenkin inspiroi hänet jäljittelemään muunnelmissaan Mozartia. Mozart on Siljamari Heikinheimon ohjaaman konsertin ensitanssija ja tanssisäveltäjä.
Konserttijatkot lämpiössä konsertin jälkeen.
Tapiolasali, Espoon kulttuurikeskus
Kulttuuriaukio 2,
02100 Espoo
Taidemusiikin yleisö tuomitsi jazzin 1900-luvun alussa, mutta se ei estänyt säveltäjiä inspiroitumasta jazzin rytmeistä ja saundeista.
Maaliskuussa 1913 Arnold Schönberg johti Wienin Musivereinissa musiikkiohjelman, joka nimettiin jälkeenpäin ”skandaalikonsertiksi”.