Huonoja vaikutteita

Taidemusiikin yleisö tuomitsi jazzin 1900-luvun alussa, mutta se ei estänyt säveltäjiä inspiroitumasta jazzin rytmeistä ja saundeista.

Elisar Riddelin, kapellimestari 
Aki Rissanen, piano 
Carolin Widmann, viulu

Siljamari Heikinheimo, ohjaaja
Joonas Tikkanen, skenografi

Kurt Weill: Konsertto viululle ja puhallinorkesterille op. 12 
Bohuslav Martinu: Le Jazz 
George Gershwin: Rhapsody in Blue

Lepo Laurilan Musiikkisanasto suomensi 1920-luvulla sanan ”jatsi” sanankääntein, joita ei nykypäivänä enää sallittaisi. Asenteet olivat tuomitsevia muuallakin. Jazzin kohdalla tuli ylitettyä raja, joka oli suurelta osalta rasistinen. Mutta ”kuohuvan” 1920-luvun nuorille säveltäjille jazzin rytmit ja saundit merkitsivät uutta vapautta ja elämäniloa. Weillin viulukonsertossa jazz-vaikutteet nousevat edeltävän sodan varjoista. Martinun hilpeä Le Jazz syntyi Pariisissa, mutta sai ensiesityksensä vasta 1960-luvulla. Gershwinin ”Sininen rapsodia” oli ensimmäinen ja yhä loistavimpia yrityksiä sonnustaa jazz konsertoivaan muotoon. Sinisävelien pariin johdattavat tamperelaislähtöinen viulistikapellimestari Elisar Riddelin, uuden viulumusiikin tulkkina menestynyt Carolin Widmann, sekä jazzpianisti ja säveltäjä Aki Rissanen. Tapiolasali sonnustautuu hämyisimpään ja vapautuneisimpaan tunnelmaansa.