Eroica
To / Thu / Tor
17.9.2026 19.00
Eva Ollikainen
kapellimestari / conductor / dirigent
Marianna Shirinyan
piano / piano / piano
Meri Englund
konserttimestari / konsertmästare / concert master
Konserteissamme / At our concerts / På våra konserter
Muistathan hiljentää puhelimesi!
Ethän äänitä, valokuvaa tai videoi konserttia. Voit valokuvata orkesteria ennen konserttia ja aplodien aikana sekä jakaa valokuvia somessa mainiten meidät, @tapiolasinfonietta.
Käytäthän tuoksuja maltillisesti.
Sitoudumme noudattamaan turvallisemman tilan periaatteita.
/
Please remember to put your mobile on silent!
Please do not record, take photos or film the concert. You are welcome to take photos of the orchestra before the concert and during the applause, and to share them on social media, tagging us, @tapiolasinfonietta.
Please use scents with discretion.
We are committed to adhering to the principles of a safer space.
/
Kom ihåg att sätta din mobil på ljudlöst!
Du får inte spela in, fotografera eller filma konserten. Du får fotografera orkestern före konserten och under applåderna samt dela bilderna på sociala medier och tagga oss, @tapiolasinfonietta.
Använd parfym med måtta.
Vi förbinder oss att följa principerna för en tryggare rum.
Ohjelma
Joel Järventausta: Naava
Galina Ustvolskaja: Konsertto pianolle, jousille ja patarummuille
• Väliaika •
Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 3 Es-duuri op. 55, ”Eroica”
Allegro con brio
Marcia funebre: Adagio assai
Scherzo: Allegro vivace
Finale: Allegro molto
Konserttiesittely ennen konserttia
Joel Järventausta: Naava
Galina Ustvolskaja: Concerto for piano, string orchestra and timpani
• Interval •
Ludwig van Beethoven: Symphony No. 3 in E flat major, Op. 55, ‘Eroica’
Allegro con brio
Marcia funebre: Adagio assai
Scherzo: Allegro vivace
Finale: Allegro molto
Pre-concert introduction
Joel Järventausta: Naava
Galina Ustvolskaja: Konsert för piano, stråkar och pukor
• Paus •
Ludwig van Beethoven: Symfoni nr 3 i Ess-dur op. 55, ”Eroica”
Allegro con brio
Marcia funebre: Adagio assai
Scherzo: Allegro vivace
Finale: Allegro molto
Konsertpresentation inför konserten
Esiintyjät
Eva Ollikainen
Eva Ollikainen on kipparoinut Islannin sinfoniaorkesteria sen ylikapellimestarina vuodesta 2020 lähtien. Ennen tointaan Islannissa hän oli ylikapellimestarina Pohjoismaisessa kamariorkesterissa Ruotsissa (2018–2021). Elokuussa Ollikainen johti Wienin sinfonikkoja Bregenzin musiikkijuhlilla, ja hänen kuluvan syksyn ohjelmaan lukeutuvat mm. konsertit Toulousen kansallisorkesterin, Orchestre de la Suisse Romanden ja Helsingin kaupunginorkesterin kanssa.
Islantilaisorkesterin lisäksi Ollikaisella on erityinen suhde Islannin nimekkäimmän nykysäveltäjän, Anna S. Þorvaldsdóttirin, musiikkiin. Hän on kantaesittänyt ja levyttänyt useita Þorvaldsdóttirin teoksia.
Ollikainen voitti 21-vuotiaana Jorma Panula -kapellimestarikilpailun. Hän opiskeli orkesterinjohtoa mm. Leif Segerstamin sekä Jorma Panulan oppilaana ja opettaa tätä nykyä itse säännöllisesti Sibelius-Akatemiassa.
Marianna Shirinyan
Bancroftin ura on ollut vahvasti nousujohteinen. Hän nousi kansainvälisen yleisön tietoisuuteen vuonna 2018 voitettuaan nuorten kapellimestareiden Malko-kilpailun ensimmäisen palkinnon ja yleisöpalkinnon. Marraskuussa 2021 lopulla hän sai Royal Philharmonic Societyn Vuoden kapellimestari -palkinnon. Vuonna 2023 hän aloitti Tukholman kuninkaallisen filharmonisen orkesterin ylikapellimestarina.
Syksyllä 2020 Bancroft aloitti työnsä BBC:n Walesin kansallisen orkesterin ylikapellimestarina. Malko-kapellimestarikilpailun voitettuaan hän on debytoinut useissa kansainvälisissä orkestereissa, näiden joukossa ovat BBC:n sinfoniaorkesteri, Tukholman kuninkaallinen filharmoninen orkesteri, Ruotsin radion sinfoniaorkesteri, Tanskan kansallinen sinfoniaorkesteri, Rotterdamin orkesteri, Norjan kansallisoopperan orkesteri, Rai Torino sekä Göteborgin ja Islannin sinfoniaorkesterit. Kaudella 2021/22 Bancroft teki deyyttinsä Ensemble InterContemporain -orkesterissa ja Baltimoren sinfoniaorkestereissa. Pohjois-Amerikassa hän on vieraillut myös Atlantan, Seattlen ja Cincinnatin sinfoniaorkestereissa. Kiinan debyyttinsä hän teki Pekingissä johtaen NCPA-orkesteria.
Tänään soittavat:
I VIULU
Meri Englund
Abel Puustinen
Aleksandra Pitkäpaasi
Kati Rantamäki
Siiri Alanko
Erkki Louko
Pia Sundroos
Katariina Lankinen
Sayaka Kinoshiro
Aino Yamaguchi
Sari Deshayes
Emma Dahl
Salla Mertsalo
Aino Szalai
Tiina Paananen
Susanne Helasvuo
ALTTOVIULU
Jussi Tuhkanen
Mari Viluksela
Tuula Saari
Ella Männikkö
Ilona Rechardt
Laura Paakkari
SELLO
Mikko Pitkäpaasi
Jukka Kaukola
Janne Aalto
Lauri Kankkunen
Iiris Piri
KONTRABASSO
Panu Pärssinen
Mikko Kujanpää
Matti Tegelman
HUILU
Heljä Räty
Niamh McKenna
OBOE
Anni Haapaniemi
Paula Malmivaara
KLARINETTI
Olli Leppäniemi
Asko Heiskanen
FAGOTTI
Jaakko Luoma
Ilmari Kuoppa
KÄYRÄTORVI
Tero Toivonen
Ilkka Hongisto
Jonathan Nikkinen
TRUMPETTI
Antti Räty
Janne Ovaskainen
TIMPANI
Antti Rislakki
Jess Gardolin
Bancroftin ura on ollut vahvasti nousujohteinen. Hän nousi kansainvälisen yleisön tietoisuuteen vuonna 2018 voitettuaan nuorten kapellimestareiden Malko-kilpailun ensimmäisen palkinnon ja yleisöpalkinnon. Marraskuussa 2021 lopulla hän sai Royal Philharmonic Societyn Vuoden kapellimestari -palkinnon. Vuonna 2023 hän aloitti Tukholman kuninkaallisen filharmonisen orkesterin ylikapellimestarina.
Syksyllä 2020 Bancroft aloitti työnsä BBC:n Walesin kansallisen orkesterin ylikapellimestarina. Malko-kapellimestarikilpailun voitettuaan hän on debytoinut useissa kansainvälisissä orkestereissa, näiden joukossa ovat BBC:n sinfoniaorkesteri, Tukholman kuninkaallinen filharmoninen orkesteri, Ruotsin radion sinfoniaorkesteri, Tanskan kansallinen sinfoniaorkesteri, Rotterdamin orkesteri, Norjan kansallisoopperan orkesteri, Rai Torino sekä Göteborgin ja Islannin sinfoniaorkesterit. Kaudella 2021/22 Bancroft teki deyyttinsä Ensemble InterContemporain -orkesterissa ja Baltimoren sinfoniaorkestereissa. Pohjois-Amerikassa hän on vieraillut myös Atlantan, Seattlen ja Cincinnatin sinfoniaorkestereissa. Kiinan debyyttinsä hän teki Pekingissä johtaen NCPA-orkesteria.
Marzio Picchetti
Bancroftin ura on ollut vahvasti nousujohteinen. Hän nousi kansainvälisen yleisön tietoisuuteen vuonna 2018 voitettuaan nuorten kapellimestareiden Malko-kilpailun ensimmäisen palkinnon ja yleisöpalkinnon. Marraskuussa 2021 lopulla hän sai Royal Philharmonic Societyn Vuoden kapellimestari -palkinnon. Vuonna 2023 hän aloitti Tukholman kuninkaallisen filharmonisen orkesterin ylikapellimestarina.
Syksyllä 2020 Bancroft aloitti työnsä BBC:n Walesin kansallisen orkesterin ylikapellimestarina. Malko-kapellimestarikilpailun voitettuaan hän on debytoinut useissa kansainvälisissä orkestereissa, näiden joukossa ovat BBC:n sinfoniaorkesteri, Tukholman kuninkaallinen filharmoninen orkesteri, Ruotsin radion sinfoniaorkesteri, Tanskan kansallinen sinfoniaorkesteri, Rotterdamin orkesteri, Norjan kansallisoopperan orkesteri, Rai Torino sekä Göteborgin ja Islannin sinfoniaorkesterit. Kaudella 2021/22 Bancroft teki deyyttinsä Ensemble InterContemporain -orkesterissa ja Baltimoren sinfoniaorkestereissa. Pohjois-Amerikassa hän on vieraillut myös Atlantan, Seattlen ja Cincinnatin sinfoniaorkestereissa. Kiinan debyyttinsä hän teki Pekingissä johtaen NCPA-orkesteria.
Teosesittelyt
Joel Järventausta
Naava
Joel Järventaustalla (s. 1995) on suomalaiseksi säveltäjäksi poikkeuksellisen kansainvälinen tausta. Tampereella syntynyt Järventausta aloitti musiikkiopintonsa Luxemburgissa, suoritti musiikin kandidaatin tutkinnon Yorkin yliopistossa ja sai Lontoon King’s Collegessa sävellyksen opettajakseen George Benjaminin. Opettajien listaan kuuluvat myös Oliver Knussen, Unsuk Chin ja Veli-Matti Puumala. Sävellyksen tohtorintutkinto valmistui vuonna 2023, ja nykyisin Järventausta asuu Espoossa.
Järventaustan orkesteriteoksen Sunfall kantaesitti menestyksekkäästi Lontoon sinfoniaorkesteri vuonna 2022. Radion sinfoniaorkesterin tilaama Fantasia pianolle ja orkesterille sai kantaesityksensä vuonna 2025 ja Teosto-palkinnon viime keväänä. Jyväskylä Sinfonia tilasi orkesteriteos Naavan vuonna 2021, ja Järventausta esittelee sitä näin:
”Inspiraatio Naavaan syntyi ensimmäisen suomalaisen työhuoneeni metsänäkymästä. Puiden tiheä seinä, vain parin metrin päässä ikkunasta, esti vuoden aikana lähes kaiken valon, jota pohjoisenpuolen huoneeseen olisi muutenkin päässyt vähän. Yritin tavoittaa teoksessani tätä pimeyttä, mutta myös siihen liittyvää mystiikkaa, varjoja ja villielämää.
Musiikki on nopeaa ja levotonta, ja siitä erottuu jatkuva pulssi ja väreily kuin elävässä ekosysteemissä. Loppua kohden musiikki rauhoittuu ja tekee tilaa trumpettimelodialle. Kirkkauden hetkellä tuo sävelmä viittaa lyhyesti Gregorio Allegrin kuuluisaan kuoroteokseen, Miserereen, ennen kuin musiikki taas lopuksi synkkenee.
Naava on puissa roikkuva vihreä ja harmaa jäkäläkasvi, joka saa metsän näyttämään ikivanhalta ja elävältä.”
GALINA USTVOLSKAJA
Konsertto pianolle, jousille
ja patarummuille
Galina Ustvolskaja (1919–2006) opiskeli Leningradin konservatoriossa vuosina 1939–47 opettajanaan Dmitri Šostakovitš, joka uskoi, että ”Ustvolskajan musiikki saavuttaa maailmankuuluisuuden ja tunnustuksen kaikilta, jotka arvostavat alkuperäistä musiikillista luovuutta”. Yhteistä säveltäjien musiikille on surun, väkivallan ja groteskiuden rinnakkaisuus, mutta Ustvolskajan teoksissa korostuu myös uskonnollinen näynomaisuus. Perimätiedon mukaan Šostakovitš olisi kosinut Ustvolskajaa, mutta saanut rukkaset. Ustvolskajan mukaan hän ei saanut Šostakovitšilta mitään vaikutteita, kuten ei muiltakaan.
Vuonna 1946 valmistunut yksiosainen konsertto pianolle, jousille ja patarummuille on Ustvolskajan esikoisteos ja sen vuoksi hieman epätyypillinen myöhempää kehitystä ajatellen. Säveltäjän näkemyksistä huolimatta pianotekstuuri tuo ajoin mieleen Šostakovitšin ensimmäisen pianokonserton sekä vähän myöhempien kamariteosten ripittävän otteen.
Konserton esitaistelijana toiminut Aleksei Ljubimov on löytänyt musiikista ”epätoivon synnyttämää aggressiota ja nääntymyksestä kasvavan rukouksen”. Ustvolskajan konsertto on periksi antamaton ehdottomuudessaan, joka tehdään selväksi teoksen alussa. Konserttoa on verrattu syntyaikanaan ajankohtaiseen ydinreaktioon, jossa teoksen musiikillinen perusmotiivi pirstotaan moniksi atomeiksi.
Piano jyräyttää teoksen käyntiin, ja orkesteri patarumpuineen laventaa johdantoa lyyriseen suuntaan. Pianon ampaistessa motoriseen sooloon orkesteri seuraa perässä, mutta vetää pianon myös verkkaisempiin, karun runollisiin kohtauksiin. Lasimaisen kauneuden luonnehtimissa hitaissa taitteissa soi yksinäisyys ja autius, ja pianon soolokadensseissa painottuu sisyfosmaiseksi kasvava kivenvyörytys.
Väkevänä riittinä etenevä teos aaltoilee intensiteetiltään, mutta ei missään vaiheessa vapaudu synkästä perusvireestään. Ahtain motiivein toistavasta päätöksestä erottuu kärsimysten kruunu, voima ja usko, joka kestää kaikki koettelemukset.
Ludwig van Beethoven
Sinfonia nro 3 Es-duuri op. 55, ”Eroica”
Ludwig van Beethoven (1770–1827) matkusti Bonnista loppuiäkseen Wieniin vuonna 1792 kuukausi sen jälkeen, kun Ranska oli julistautunut tasavallaksi. Beethoven oli tasavallan kannattaja mutta varovainen julistamaan käsityksiään. Häntä vuotta vanhemman Napoleonin meteorimaiseen nousuun liittyivät kaikki uuteen maailmanjärjestykseen liittyneet toiveet ja uhat. Anton Schindlerin mukaan Ranskan suurlähettiläs Jean-Baptiste Bernadotte ehdotti Beethovenille Napoleon-aiheista sävellystä jo vuonna 1798.
Napoleon veti 1800-luvun alussa sivistyneistöä puoleensa. Myös Beethoven näki hänessä paremman maailman sanansaattajan. Sinfonia nro 3 Es-duuri (1803–1804) oli alun perin ”omistettu Bonapartelle”, ja Beethoven suunnitteli syksyllä 1804 siirtymistä Pariisiin. Napoleonin kruunattua itsensä joulukuussa keisariksi pettynyt Beethoven raaputti kolmannen sinfonian kansilehdeltä pois omistuksensa ja kirjoitti tilalle otsikon Sinfonia eroica, composta per festeggiare il sovvenire di un grand’Uomo – ”Sankarillinen sinfonia, sävelletty juhlistamaan suurmiehen muistoa”.
Beethoven oli koko 1800-luvun alun pyrkinyt ulos ahtaaksi käyneestä wieniläisklassismista, mutta kolmannessa sinfoniassa toimeenpantu musiikinkumous yllätti lähipiirinkin. Sinfonian taustalla vaikutti säveltäjän kiinnostus vapausaatteen dramatisoimiseen näyttämömusiikissa. Sinfonian finaaliteema oli peräisin valistushenkisestä Prometeus-baletista, jonka kanssa samoihin aikoihin valmistuivat vapausaatetta ihannoivat Fidelio-ooppera sekä oratorio Kristus Öljymäellä.
Eroica-sinfonia ei ole ohjelmallinen sävellys, vaikka siihen liitettiin varhain taistelukuvauksia, joita säveltäjä ei suoraan torjunut. Surumarssiosa muistutti kuulijoita Ranskan tasavallassa perustetuista julkisista seremonioista, joissa musiikin voimalla muistettiin vallankumouksen marttyyreita. Sinfonian mittasuhteet ja uudistettu sävelkieli saivat erään aikalaisarvostelijan luonnehtimaan sitä ”venytetyksi, villiksi ja uhkarohkeaksi fantasiaksi”.
Teoksen omistus ruhtinas Lobkowitzille esti suorasanaiset julistukset. Perinteisten muotojen laajentaminen ja motiivisen kehittelyn kytkeminen kaikkiin sävellyksen osatekijöihin suuntasivat klassistista ajattelua uusille urille. Sinfonialle oli annettu profeetallinen tehtävä, josta sen oli selviydyttävä musiikillisia keinoja käyttäen.
Kaksi forteakordia sysäävät ensimmäisen osan (Allegro con brio) jatkuvaan liikkeeseen, jossa dynaaminen jännite kätketään yhä uudelleen viehkeän lyyristen taitteiden alle. Sekä pää- että sivuteema ovat yksinkertaisia ja tarjoavat mahdollisuuden räjähdysalttiille rytmiselle kehitykselle, joka purkautuu voimalla tulisissa fortejaksoissa sekä itsepintaisesti iskevissä orkesteriakordeissa.
Kehittelyssä Beethoven esittelee kaksi uutta teemaa ja etenee rohkeasti yhä kaukaisempiin sävellajeihin, joiden jälkeen Es-duurin paluu dramaattisessa koodassa ei voisi olla voitokkaampi. Itse asiassa ensiosan sonaattimuoto on muotoiltu loistokkaaksi valmisteluksi tälle koodalle, jonka huipentumaa säveltäjä terästi myöhemmissä esityksissä trumpeteilla.
Ensimmäisen osan kamppailu saa jyrkän kontrastin hitaan osan (Adagio assai) surumarssissa (Marcia funebre). Osan kaksi laajaa väliepisodia laventavat sinfonisen tyylin ulkopuolelta tulevaa karakterikappaletta sinfoniseen suuntaan. Etenkin jälkimmäisessä kohtauksessa tragedia syvenee antiikin draamojen mittoihin. Tässä osassa Beethoven konkretisoi sankari-ihanteensa, mutta samalla (sankarin kuoltua) hän häivyttää jäljet kronologisesta kertomuksesta.
Kuumeisesti tikittävä scherzo (Allegro vivace) oli virallisesti Beethovenin ensimmäinen lajissaan. Käyrätorvitrion komeasti juhlistamasta triotaitteesta huolimatta osan nakuttavissa rytmeissä on mystinen pohjavire, jota patarummut osan loppumetreillä alleviivaavat.
Finaali (Allegro molto) alkaa kaoottisella purkauksella, joka puhdistaa sinfonisen kentän spekulaatioista. Seuraavaksi esitellään teeman bassosäestys (pizzicato) ja vasta sitten Prometeus-baletista peritty teema. Muunnelmat laventuvat suuriksi kohtauksiksi luikahtaen arvaamatta molliin ja huipentuen kiihkeään fuugaan. Fuugaa seuraavat variaatiot tuntuvat saavuttaneen jonkinlaisen panteistisen rauhan, joka lopuksi hiipuu molliin. Energisellä loppuriuhtaisulla sinfonia tempaistaan onnelliseen loppuun.
Tekstit: Antti Häyrynen
Erwin Schulhoff 4
Sarja kamariorkesterille, op. 37 WV 58
Erwin Schulhoff syntyi Prahassa juutalais-saksalaiseen perheeseen ja opiskeli musiikkia Wienissä Robert Teichmüllerin ja Leipzigissa Max Regerin johdolla. Myöhäisromantiikan ja modernismin välimaastoa tutkinut säveltäjä kypsyi ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoissa Saksan itärintamalla.
Sodan jälkeen Schulhoffin suureksi innoittajaksi nousi dadaistinen kuvataide, George Groszin ja Otto Dixin maalaukset, sekä jazz.”Minusta tuli groteski, burleski, humoristi. Ja nyt seison tulevaisuuden kynnyksellä uhmakkaana ja kirottuna”, luonnehti säveltäjä muutostaan. Natsit julistivat Schulhoffin sävellykset valtaantulonsa jälkeen ”rappiotaiteeksi” ja sulkivat säveltäjän vuonna 1941 Wülzburgin vankilaan, jossa hän seuraavana vuonna kuoli tuberkuloosiin.
Vuonna 1921 valmistunut Sarja kamariorkesterille op. 37 oli yksi Schulhoffin ensimmäisiä jazzin inspiroimia teoksia. Säveltäjäystävä Alban Bergille hän tunnusti noihin aikoihin tanssivansa yökaudet ravintoloissa ”silkasta rytmien tuottamasta ilosta ja alitajunnan täyttämästä aistinautinnosta”. Kamariorkesterisarja vertautuu barokin tanssisarjoihin ja tarjoaa katsauksen 1920-luvun muotitansseihin.
Sarjassa on riehakkaita jazz-numeroita ja kaksi hitaana tunnelmoivaa kappaletta, jousisoolojen koristama Boston-valssi ja eksoottisena vihjaileva Tango. Aloittava Ragtime edustaa enemmän saksalaista kuin amerikkalaista perinnettä. Shimmy oli olkapäitä ravisteleva muotivillitys ja militarismia parodioivan Stepin Schulhoff on uskonut pelkille lyömäsoittimille. Päättävä Jazz poikkeaa linjasta latinalaisten kansantanssien suuntaan.
Schulhoff pohjusti teosta myös dadaistisella runolla, josta ei kuulijalle ole välttämättä apua: ”Suokaa minulle ennenkuulumattomat voimat / minä syön teidät kaikki / menkää makkaratehtaalle / Sikojen soittokunta!!! / Sitten maailmankaikkeudessa tulee hetki / jolloin muutun BAYERIN aspiriiniksi.”
Teksti: Antti Häyrynen
Erwin Schulhoff 5
Sarja kamariorkesterille, op. 37 WV 58
Erwin Schulhoff syntyi Prahassa juutalais-saksalaiseen perheeseen ja opiskeli musiikkia Wienissä Robert Teichmüllerin ja Leipzigissa Max Regerin johdolla. Myöhäisromantiikan ja modernismin välimaastoa tutkinut säveltäjä kypsyi ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoissa Saksan itärintamalla.
Sodan jälkeen Schulhoffin suureksi innoittajaksi nousi dadaistinen kuvataide, George Groszin ja Otto Dixin maalaukset, sekä jazz.”Minusta tuli groteski, burleski, humoristi. Ja nyt seison tulevaisuuden kynnyksellä uhmakkaana ja kirottuna”, luonnehti säveltäjä muutostaan. Natsit julistivat Schulhoffin sävellykset valtaantulonsa jälkeen ”rappiotaiteeksi” ja sulkivat säveltäjän vuonna 1941 Wülzburgin vankilaan, jossa hän seuraavana vuonna kuoli tuberkuloosiin.
Vuonna 1921 valmistunut Sarja kamariorkesterille op. 37 oli yksi Schulhoffin ensimmäisiä jazzin inspiroimia teoksia. Säveltäjäystävä Alban Bergille hän tunnusti noihin aikoihin tanssivansa yökaudet ravintoloissa ”silkasta rytmien tuottamasta ilosta ja alitajunnan täyttämästä aistinautinnosta”. Kamariorkesterisarja vertautuu barokin tanssisarjoihin ja tarjoaa katsauksen 1920-luvun muotitansseihin.
Sarjassa on riehakkaita jazz-numeroita ja kaksi hitaana tunnelmoivaa kappaletta, jousisoolojen koristama Boston-valssi ja eksoottisena vihjaileva Tango. Aloittava Ragtime edustaa enemmän saksalaista kuin amerikkalaista perinnettä. Shimmy oli olkapäitä ravisteleva muotivillitys ja militarismia parodioivan Stepin Schulhoff on uskonut pelkille lyömäsoittimille. Päättävä Jazz poikkeaa linjasta latinalaisten kansantanssien suuntaan.
Schulhoff pohjusti teosta myös dadaistisella runolla, josta ei kuulijalle ole välttämättä apua: ”Suokaa minulle ennenkuulumattomat voimat / minä syön teidät kaikki / menkää makkaratehtaalle / Sikojen soittokunta!!! / Sitten maailmankaikkeudessa tulee hetki / jolloin muutun BAYERIN aspiriiniksi.”
Teksti: Antti Häyrynen
Tapiola
sinfonietta
Tapiola Sinfonietta on vakiinnuttanut asemansa Suomen johtavana kamariorkesterina. Vuonna 1987 perustettu Espoon kaupunginorkesteri on 43 soittajan dynaaminen kokoonpano, jonka raikkaat ja vivahteikkaat tulkinnat saavat kiitosta aikakaudesta ja tyylisuunnasta riippumatta.
Orkesteri esiintyy usein ilman kapellimestaria, mikä kuuluu kamarimusiikillisena yhteissoittona, jossa jokaisella muusikolla on ratkaiseva rooli.
Vuodesta 2000 alkaen orkesterilla on ollut johtamismalli, jossa orkesterin taiteellisesta suunnittelusta vastaa kahden muusikon ja intendentin muodostama johtoryhmä. Keskustelevuus ja monitaiteellisuus ulottuvat myös yhteistyöhön taiteellisten partnereiden, residenssitaiteilijoiden sekä vierailevien kapellimestarien ja solistien kanssa. Kaudella 2025–2026 taiteellisina partnereina toimivat sellisti-kapellimestari Nicolas Altstaedt, kapellimestari Ryan Bancroft ja kitaristi-säveltäjä Marzi Nyman. Residenssitaiteilijana työskentelee pianisti Irina Zahharenkova.
Orkesterin kotisali on Espoon kulttuurikeskuksessa, ja esiintymiset saavuttavat kuulijoita myös konserttisalien ulkopuolella. Poikkeuksellisen laaja-alainen yleisötyö tavoittaa Espoossa kaikki ikäryhmät kohtuvauvoista senioreihin.
Orkesteri vierailee säännöllisesti kotimaisilla festivaaleilla. Vierailut ulkomailla ovat vahvistaneet kansainvälistä tunnettuutta palkitun diskografian ohella.
VIULU
Meri Englund, I konserttimestari
Janne Nisonen, I konserttimestari
Jukka Rantamäki, II konserttimestari
Sayaka Kinoshiro, II viulu äänenjohtaja
Avoin, II viulu äänenjohtaja
Elina Rusi, II viulu, varaäänenjohtaja
Sari Deshayes
Siiri Alanko
Susanne Helasvuo
Leena Ihamuotila
Mervi Kinnarinen
Maarit Kyllönen
Kanerva Mannermaa
Salla Mertsalo
Tiina Paananen
Aleksandra Pitkäpaasi
Kati Rantamäki
ALTTOVIULU
Jussi Tuhkanen, äänenjohtaja
Riitta-Liisa Ristiluoma, äänenjohtaja
Saara Kurki, varaäänenjohtaja
Tuula Saari
Ilona Rechardt
Mari Viluksela
SELLO
Riitta Pesola, soolosellisti
Avoin, soolosellisti
Mikko Pitkäpaasi, varaäänenjohtaja
Jukka Kaukola
Janne Aalto
KONTRABASSO
Panu Pärssinen, äänenjohtaja
Mikko Kujanpää, varaäänenjohtaja
Matti Tegelman
HUILU
Avoin, äänenjohtaja
Heljä Räty, varaäänenjohtaja
OBOE
Anni Haapaniemi, äänenjohtaja
Marja Talka, varaäänenjohtaja
KLARINETTI
Olli Leppäniemi, äänenjohtaja
Asko Heiskanen, varaäänenjohtaja
FAGOTTI
Jaakko Luoma, äänenjohtaja
Antti Salovaara, varaäänenjohtaja
KÄYRÄTORVI
Tero Toivonen, äänenjohtaja
Ilkka Hongisto, varaäänenjohtaja
TRUMPETTI
Antti Räty, äänenjohtaja
Janne Ovaskainen, varaäänenjohtaja
PATARUMMUT
Antti Rislakki, äänenjohtaja
TAITEELLINEN JOHTORYHMÄ
Jukka Rantamäki
Ilkka Hongisto
Maati Rehor
VS. INTENDENTTI
Tuomo Huhdanpää
II INTENDENTTI
Anna Jaskiewicz
MARKKINOINTISUUNNITTELIJA
Katja Mentula
TUOTTAJAT
Miina Sivula
Lotta Vartiainen
NUOTISTONHOITAJA
Satu Eronen
ORKESTERIKOORDINAATTORI
Susann Holmberg
VASTAAVA TUOTANTOJÄRJESTÄJÄ
Jukka Kauppi
TUOTANTOJÄRJESTÄJÄ
Tuomas Hokkanen
Oikeudet muutoksiin pidätetään / Subject to change without notice.
Tulevia
konsertteja
To 24.9. klo 18.30
Tapiolasali
Unia ja utopiaa
Carolin Widmann, viulu ja liidaus
Gáddjá Haarla Pieski, tanssi
Biret Haarla Pieski, tanssi
Sinna Virtanen, ohjaus
Jenni Pystynen, skenograf
Hildegard Bingeniläisen antifoneista huokuu feminiinistä teologiaa, ja Franz Schrekerin tanssipantomiimi kuvaa Oscar Wilden tarinan espanjalaisen prinsessan syntymäpäivästä. Konserttikokonaisuuden suunnitellut Carolin Widmann loistaa Straussin viulukonserton solistina. Konsertin ohjaa Sinna Virtanen ja tanssimassa nähdään Gáddjá ja Biret Haarla Pieski.
To 1.10. klo 19
Tapiolasali
Kohtalo
Ryan Bancroft, kapellimestari
Carolyn Sampson, sopraano
Beethovenin Kohtalonsinfonia kertoo, millaisella asenteella vastoinkäymiset kukistetaan. Ryan Bancroft ja sopraano Carolyn Sampson esittävät Cantelouben hehkeät Avergenelaislaulut, joita konsertissa valmistelee Schubertin Rosamunde-alkusoitto.
LÄHETÄ TERVEISIÄ ORKESTERILLE!
ESPOON KULTTUURIKESKUS
Kulttuuriaukio 2, 02100 Espoo
tapiola.sinfonietta@espoo.fi
