Andrew Manze
kapellimestari / conductor / dirigent
Timothy Ridout
alttoviulu / viola / altfiol
Janne Nisonen
konserttimestari / concertmaster / konsertmästare
Muistathan hiljentää puhelimesi!
Ethän äänitä, valokuvaa tai videoi konserttia. Voit valokuvata orkesteria ennen konserttia ja aplodien aikana sekä jakaa valokuvia somessa mainiten meidät, @tapiolasinfonietta.
Käytäthän tuoksuja maltillisesti.
Sitoudumme noudattamaan turvallisemman tilan periaatteita.
/
Please remember to put your mobile on silent!
Please do not record, take photos or film the concert. You are welcome to take photos of the orchestra before the concert and during the applause, and to share them on social media, tagging us, @tapiolasinfonietta.
Please use scents with discretion.
We are committed to adhering to the principles of a safer space.
/
Kom ihåg att sätta din mobil på ljudlöst!
Du får inte spela in, fotografera eller filma konserten. Du får fotografera orkestern före konserten och under applåderna samt dela bilderna på sociala medier och tagga oss, @tapiolasinfonietta.
Använd parfym med måtta.
Vi förbinder oss att följa principerna för en tryggare rum.
Arnold Schönberg: Kamarisinfonia nro 2 op. 38
Adagio
Con fuoco
Anders Hillborg: Alttoviulukonsertto
Rage
Fade
Still
ei esitysmerkintää
Odobenus Lachrymae
Ascension
Rage
• Väliaika •
Jean Sibelius: Sinfonia nro 3 C-duuri op. 52
Allegro moderato
Andantino con moto, quasi allegretto
Moderato - Allegro con tanto
Arnold Schönberg: Chamber Symphony No. 2, Op. 38
Adagio
Con fuoco
Anders Hillborg: Viola Concerto
Rage
Fade
Still
no performance notation
Odobenus Lachrymae
Ascension
Rage
• Interval •
Jean Sibelius: Symphony No. 3 in C Major, Op. 52
Allegro moderato
Andantino con moto, quasi allegretto
Moderato - Allegro con tanto
Arnold Schönberg: Symfoni nr 3 i C-dur, op. 52
Adagio
Con fuoco
Anders Hillborg: Violakonsert
Rage
Fade
Still
ingen föreställningsmarkering
Odobenus Lachrymae
Ascension
Rage
• Paus •
Jean Sibelius: Symfoni nr 3 i C-dur, op. 52
Allegro moderato
Andantino con moto, quasi allegretto
Moderato - Allegro con tanto
Hildegard von Bingen: Spiritus sanctus vivificans vita, antiphon
Richard Strauss: Concerto for Violin and Orchestra in D minor, Op. 8
Allegro
Lento
Rondo
Franz Schreker: Der Geburtstag der Infantin
Fanfare – The Infanta and Her Playmates
Procession and Congratulations of the Noble Boys
The Bullfight
The Infanta
The Marionettes
Minuet of the Dancing Boys of the Church of Nuestra Señora del Pilar
The Dwarf’s Three Dances:
The Spring Wind
Dance in Blue Sandals in the Cornfield
Dance in the Red Garment of Autumn
The Rose of the Infanta
The Mirror
Hildegard von Bingen: Spiritus Sanctus vivificans vita
Richard Strauss: Konsert för violin och orkester d-moll op. 8
Allegro
Lento
Rondo
Franz Schreker: Der Geburtstag der Infantin, danspantomim
Inledningsfanfar – Prinsessan leker med sina kamrater
Procession och de nobla gossarnas gratulation
Tjurfäktning
Prinsessan tackar gratulanterna
Dockteater
Gossarna från kyrkan Nuestra Senora del Pilar dansar menuett
Dvärgens tre danser: Med vinden om våren – Dans över
säden i blå sandaler – Dans om hösten i röda kläder
Rosen
Spegeln
Joel Järventausta: Naava
Galina Ustvolskaja: Konsert för piano, stråkar och pukor
• Paus •
Ludwig van Beethoven: Symfoni nr 3 i Ess-dur op. 55, ”Eroica”
Allegro con brio
Marcia funebre: Adagio assai
Scherzo: Allegro vivace
Finale: Allegro molto
Andrew Manze tunnetaan eräänä sukupolvensa innostavimmista kapellimestareista. Hän on saanut kiitosta laajasta ja perusteellisesta ohjelmiston tuntemuksestaan sekä energisestä ja lämminhenkisestä työskentelystään. Hän oli Hannoverissa toimivan NDR Radiophilharmonien ylikapellimestari vuosina 2014–2023 ja on ollut Liverpoolin kuninkaallisen filharmonisen orkesterin päävierailija vuodesta 2018.
Manze opiskeli klassillisia kieliä Cambridgen yliopistossa ja viulunsoittoa Lontoon Royal Academy of Musicissa sekä Haagissa. Hänestä onkin tullut historiallisten esityskäytäntöjen asiantuntija. Viulistina Manze on tehnyt huomattavan määrän levytyksiä, joista useat ovat voittaneet palkintoja. Manze on Britannian kuninkaallisen musiikkiakatemian jäsen ja Oslon akatemian vierailijaprofessori. Hänelle on myönnetty arvostettu Rolf Schock -palkinto Tukholmassa.
Lontoolaislähtöinen Timothy Ridout (s. 1995) on matkalla kohti kirkkaimpien alttoviulistien tähdistöä. Royal Academy of Musicista ja Kronberg-akatemiasta valmistunut Ridout on voittanut ensimmäisen palkinnon sekä arvostetussa Lionel Tertis- että Cecil Aronowitz -alttoviulukilpailussa. Viime konserttikaudella Ridout soitti muun muassa BBC:n sinfoniaorkesterin, Orchestre de Paris’n, Deutsche Kammerphilharmonie Bremenin sekä Dresdenin filharmonisen orkesterin solistina. Ridout on myös arvostettu ja aktiivinen kamarimuusikko ja esiintynyt niin Salzburgissa, Lontoossa kuin Hong Kongissa. Ridoutin viimeisimpiin levytyksiin lukeutuu pianisti Jonathan Waren kanssa tehty 1900-luvun ranskalaista musiikkia esittelevä Alto Appassionato.
Timothy Ridoutin soitin on Peregrino di Zanetton alttoviulu (1565–1575), ja se on lainassa Beare’s International Violin Societyn rahoittajalta.
VIULU
Janne Nisonen
Meri Englund
Jukka Rantamäki
Pia Sundroos
Siiri Alanko
Aleksandra Pitkäpaasi
Susan Hwang
Erkki Louko
Salla Savolainen
Sari Deshayes
Susanne Helasvuo
Katariina Lankinen
Anna Vähälä
Kanerva Mannermaa
Tiina Paananen
Mervi Kinnarinen
ALTTOVIULU
Riitta-Liisa Ristiluoma
Jussi Tuhkanen
Saara Kurki
Tuula Saari
Mari Viluksela
Harry Swainston
SELLO
Riitta Pesola
Mikko Ivars
Mikko Pitkäpaasi
Jukka Kaukola
Janne Aalto
KONTRABASSO
Panu Pärssinen
Mikko Kujanpää
Eero Ignatius
Aino Tuomainen
HUILU
Janette Leván
Heljä Räty
OBOE
Anni Haapaniemi
Marja Talka
KLARINETTI
Olli Leppäniemi
Laure Paris
FAGOTTI
Jaakko Luoma
Janne Pulkkinen
KÄYRÄTORVI
Tero Toivonen
Ilkka Hongisto
Pertti Kuusi
Jonathan Nikkinen
TRUMPETTI
Antti Räty
Janne Ovaskainen
PASUUNA
Olav Severeide
Juho Viljanen
Nadja Hanhilahti
TIMPANI
Antti Rislakki
KOSKETINSOITTIMET
Anna Kuvaja
Gáddjá Haarla Pieski on tanssija, esiintyjä ja koreografi (Uniartsin koreografian maisteriohjelma 2025–) Utsjoelta, Sápmista, ja hän toimii Helsingissä ja Utsjoella. Hän valmistui Suomen kansallisoopperan balettikoulusta vuonna 2019 ja sai tanssin kandidaatin tutkinnon P.A.R.T.S.:sta (Performing Arts Research and Training Studios) vuonna 2022. Hänen teoksensa Biret Haarla Pieskin kanssa, Starting from Staring, sai ensi-iltansa Beursschouwburgissa osana Art & Land – EU:n saamelaisviikkoa Brysselissä vuonna 2022. Hän on tehnyt yhteistyötä ja esiintynyt kirjailija Niillas Holmbergin, säveltäjä Jakop Janssønn ja Biret Haarla Pieskin kanssa performanssikonsertissa Juovssaheaddi Bodøssä – Euroopan kulttuuripääkaupungissa 2024; sekä teatteriohjaaja Pauliina Feodoroffin kanssa performanssissa Matriarchy Saamelaispaviljongissa Venetsian biennaalissa 2022. Hänelle myönnettiin Kuopion tanssifestivaalin Nuori tanssitaiteilija -palkinto vuonna 2024.
Sinna Virtanen valmistui dramaturgiksi Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta vuonna 2015. Valmistumisensa jälkeen hän on työskennellyt laaja-alaisesti monitaiteilijana, sooloartistina ja osana erilaisia työryhmiä Suomessa ja kansainvälisesti. Vuonna 2018 Arvostelijain liitto myönsi Kritiikin kannukset -palkinnon Virtasen, Felicia Honkasalon ja Akuliina Niemen taiteilijaryhmälle.
Virtasen teoksissa sulautuvat yhteen erilaiset materiaalisuudet, mediumit, yhteistyöt ja katsojakokemukset. Teokset syntyvät aina eri taidemuotojen risteyskohdissa, missä ne koettelevat, hämärtävät ja piirtävät uudelleen rajan teoksen ja katsojan välille.
Viime vuosina Virtanen on ohjannut ja käsikirjoittanut antiikin myyttiin nojaavan Arakhnen Espoon &-teatterissa sekä Marja-Liisa Vartiosta kertovan näytelmän Maan ja veden välissä Lahden kaupunginteatterissa.
Jenni Pystynen on suunnittelija, joka työskentelee valon, videon ja tilan kanssa eri konteksteissa arkkitehtuurista esittävään taiteeseen ja installaatioista elokuvaan. Hän on toiminut suunnittelijana Lontoossa ja Helsingissä tehden kansainvälisiä arkkitehtonisia suunnitteluprojekteja, skenografiaa esittävälle taiteelle, näyttelysuunnitteluja museoille ja elokuvaohjauksia.
Suunnittelijana Pystynen on kiinnostunut valon subliminaalisesta ulottuvuudesta, siitä kuinka valo ei määritä vain näkemäämme vaan vaikuttaa meihin myös biologisesti ja psykologisesti. Pystynen on kasvanut pohjoisen taivaan alla – sen valo ja pimeys ovat hänen suurin inspiraation lähteensä.
Bancroftin ura on ollut vahvasti nousujohteinen. Hän nousi kansainvälisen yleisön tietoisuuteen vuonna 2018 voitettuaan nuorten kapellimestareiden Malko-kilpailun ensimmäisen palkinnon ja yleisöpalkinnon. Marraskuussa 2021 lopulla hän sai Royal Philharmonic Societyn Vuoden kapellimestari -palkinnon. Vuonna 2023 hän aloitti Tukholman kuninkaallisen filharmonisen orkesterin ylikapellimestarina.
Syksyllä 2020 Bancroft aloitti työnsä BBC:n Walesin kansallisen orkesterin ylikapellimestarina. Malko-kapellimestarikilpailun voitettuaan hän on debytoinut useissa kansainvälisissä orkestereissa, näiden joukossa ovat BBC:n sinfoniaorkesteri, Tukholman kuninkaallinen filharmoninen orkesteri, Ruotsin radion sinfoniaorkesteri, Tanskan kansallinen sinfoniaorkesteri, Rotterdamin orkesteri, Norjan kansallisoopperan orkesteri, Rai Torino sekä Göteborgin ja Islannin sinfoniaorkesterit. Kaudella 2021/22 Bancroft teki deyyttinsä Ensemble InterContemporain -orkesterissa ja Baltimoren sinfoniaorkestereissa. Pohjois-Amerikassa hän on vieraillut myös Atlantan, Seattlen ja Cincinnatin sinfoniaorkestereissa. Kiinan debyyttinsä hän teki Pekingissä johtaen NCPA-orkesteria.
Bancroftin ura on ollut vahvasti nousujohteinen. Hän nousi kansainvälisen yleisön tietoisuuteen vuonna 2018 voitettuaan nuorten kapellimestareiden Malko-kilpailun ensimmäisen palkinnon ja yleisöpalkinnon. Marraskuussa 2021 lopulla hän sai Royal Philharmonic Societyn Vuoden kapellimestari -palkinnon. Vuonna 2023 hän aloitti Tukholman kuninkaallisen filharmonisen orkesterin ylikapellimestarina.
Syksyllä 2020 Bancroft aloitti työnsä BBC:n Walesin kansallisen orkesterin ylikapellimestarina. Malko-kapellimestarikilpailun voitettuaan hän on debytoinut useissa kansainvälisissä orkestereissa, näiden joukossa ovat BBC:n sinfoniaorkesteri, Tukholman kuninkaallinen filharmoninen orkesteri, Ruotsin radion sinfoniaorkesteri, Tanskan kansallinen sinfoniaorkesteri, Rotterdamin orkesteri, Norjan kansallisoopperan orkesteri, Rai Torino sekä Göteborgin ja Islannin sinfoniaorkesterit. Kaudella 2021/22 Bancroft teki deyyttinsä Ensemble InterContemporain -orkesterissa ja Baltimoren sinfoniaorkestereissa. Pohjois-Amerikassa hän on vieraillut myös Atlantan, Seattlen ja Cincinnatin sinfoniaorkestereissa. Kiinan debyyttinsä hän teki Pekingissä johtaen NCPA-orkesteria.
Arnold Schönbergin (1874–1951) aikomuksena oli säveltää radikaalille ensimmäiselle kamarisinfonialleen (1906) nopeasti rauhoittava vastalääke. Hän aloitti toisen kamarisinfoniansa saman tien, mutta työ ei ottanut tulta. Palattuaan teokseen vuosina 1911 ja 1916 Schönberg sai toisen kamarisinfonian op. 38 valmiiksi vasta vuonna 1939.
Kaksiosaisen teoksen molemmat puoliskot ovat muunnelmasarjoja, jotka hyödyntävät Schönbergin ideoimaa ”kehittelevää muuntelua”. Myös teoksen teemat on kehitelty muuntelemalla yksinkertaisia perusideoita. Varsinaiset muunnelmat vaihtelevat suuresti tunnelmaltaan ja kestoltaan, eikä tiheä kontrapunktinen verkko estä vaikutelmaa musiikin impulsiivisuudesta. Brahmsin henki tuntuu liitelevän tummana ja tasoittavana teoksen yllä.
Toisen kamarisinfonian kokoonpano on diviiseihin jaettuine jousineen ja kaksinkertaisine puhaltimineen tuhdin tuntuinen, mutta hienosti sävytetty väriasteikko virittää kamarimusiikillisesti sisäistyneen tunnelman. Dodekafonisesta tekniikasta huolimatta toinen kamarisinfonia on tonaalinen sävellys, jota samalla ravistelee pohjaton epätoivo ja menetyksen tunne.
Avausosa (Adagio) lienee säilynyt melko ehjänä alkuperäisistä lähtökohdistaan. Osan musiikki tuntuu kasvavan alakuloisena ja voipuneena Wagnerin Parsifalin maailmantuskasta, mutta se jaksaa myös kerätä voimia tuskaisiin purkauksiin. Synkeät värit ja sinfonisesti lainehtiva eteneminen kätkevät muunnelmarakenteen hienoudet. Vuonna 1939 Schönberg lisäsi osan loppuun koodaksi vielä viidentoista tahdin fuugan.
Tanssirytminen toinen osa (Con fuoco, ”tulisesti”) on myöhempää perua, kirkas ja ensimmäisen osan ekspressionistista painoa karttava. Teemat kasvavat kuitenkin suoraan edeltävästä osasta, ja avauksen suoranaisesta huolettomuudesta ja hilpeydestä edetään pian temperamentikkaasti kirskuviin yhteenottoihin.
Schönberg suunnitteli teokseen finaaliksi kolmatta osaa, mutta pyörsi kokeilujen jälkeen päätöksensä. Kävi kaiketi selväksi, ettei avauksen traagista latausta pääsisi pakoon iloisella irtiotolla. Sen sijaan hän sijoitti toisen osan loppukertaukseen paluun ensimmäisen osan tunnelmaan ja aiheisiin. Lopputulos huokuu pessimismiä, joka 1930-luvun lopun ympäristössä ei tunnu ainoastaan oikeutetulta, vaan profeetalliselta. Viimeisten tahtien lohduttomuus on vailla ulospääsyä.
Anders Hillborg (s. 1954) opiskeli Tukholman Kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa vuosina 1976–82 kontrapunktia, sävellystä ja elektronista musiikkia mm. Gunnar Buchtin, Lars-Erik Rosellin, Pär Lindgrenin sekä Brian Ferneyhouhgin johdolla. Hillborgin musiikkiin on jättänyt jälkensä myös ennakkoluuloton seikkailu rock-musiikin parissa. Hillborg on työskennellyt vapaana taiteilijana vuodesta 1982 lähtien.
Hillborg on tämän hetken menestyneimpiä ruotsalaissäveltäjiä. Hänen tuotannostaan ovat suomalaiskuulijoille tulleet tutuksi niin fantastiset ja virtuoosiset orkesteriteokset kuin yhteistyö Eva Dahlgrenin kanssa. Suosittuja ovat olleet myös monet Hillborgin konsertoista, kuten klarinettikonsertto Peacock Tales (1998, sekä eri versiot), Pekka Kuusistolle sävelletty Bach Materia -viulukonsertto, Nicolas Altstaedtille omistettu sellokonsertto (2020) tai Emanuel Axille sävelletty toinen pianokonsertto (2023).
Hillborgin alttoviulukonsertto on sävelletty vuonna 2021 Lawrence Powerille, joka kantaesitti teoksen Andrew Manzen johtaman Liverpoolin Kuninkaallisen filharmonian kanssa. Power oli toivonut konserttoa, jossa alttoviulu paljastaisi sankarillisen puolensa perinteisen surumielen ja elegisyyden sijaan. Se tehdään selväksi Hillborgin konserton ensi tahdeissa, kun alttoviulu säntää tremoloiseen kuudestoistaosaliikkeeseen kuin Formula 1 -luokan kilpa-auto lähtökiihdytyksessä.
Teos on jäsennelty seitsemään toisiaan katkeamatta seuraavaan jaksoon. Freneettistä käynnistystä (Rage, ”Raivo”) seuraa asteittainen rauhoittuminen, ”haalistuminen” (Fade) ja ”pysähtyminen” (Still). Niiden aikana orkesterikudos laajenee, eriytyy kamarimusiikilliseksi ja sulaa surrealistisiin glissandoihin. Alttoviulu uppoutuu rikkaaseen sointiinsa ja saa orkesterista vastapelurikseen sopraanosaksofonin. Alttoviulun kadenssi teoksen keskellä on ilman esitysmerkintää, toisin sanoen solistin vapaasti tulkittavissa.
Kadenssin jälkeen kuullaan Odobenus Lachrymae (”Mursun kyyneleet”), jossa alttoviulu tavoittelee sähkösoitin thereminin eteerisiä sävyjä. Jakso on viite The Beatlesin vuoden 1967 monitulkintaiseen kappaleeseen I Am the Walrus (”Olen mursu”). Sen eri tavoin symbolisesta surumielestä noustaan (Ascension) uudelleen konserton alkua määrittäneeseen kiihkoon (Rage), jonka kuumeiset tremolot ja paukahtelevat pizzicatot huipentuvat vapauttavaan loppukarjahdukseen.
Jean Sibelius (1865–1957) pyrki toisen sinfoniansa jälkeen tietoisesti irti kansallisromanttisesta tyylistä. Eräs merkki oli muutto Helsingistä Järvenpään Ainolaan vuonna 1904, sillä pääkaupungin humussa ja intriigeissä ”minusta kuoli kaikki laulu”. Vain metsissä tai suurkaupungeissa Sibelius saattoi vaalia luovuuttaan.
Kolmas sinfonia valmistui säveltäjän mukaan Lontoossa vuonna 1907. Fyysistä irtaantumista tärkeämpää oli henkinen: kolmannen sinfonian ulkoiset piirteet ovat klassistisia lähes Haydnin hengessä ja, kuten eräs ranskalaiskriitikko kirjoitti, ”vain Jumala kirjoittaa nykyään C-duurissa”. Sen rinnalla teoksesta erottuu rytminen heräte, jolla tuntuu olevan taustansa sekä hyvin vapaasti hahmotetussa kansanperinteessä että modernissa näkemyksessä teemojen kehittelystä.
Romantiikkaan kuuluvien julistuksellisten teemojen sijaan Sibelius alkoi muokata sinfonisia rakennusperiaatteita orgaanisempaan suuntaan. Tämä runsaasti aikaa, viiniä ja sikareita vaatinut prosessi teki kolmannesta sinfoniasta omaperäisen ja mainettaan moniulotteisemman teoksen, joka viitoitti tien pitkälle Sibeliuksen myöhäistuotantoon.
Teoksen alku kertoo, mitä tuleman pitää: sellojen ja bassojen rytminen, ostinatomainen aihe kiertää C-duuriasteikkoa, ja siitä erkanee ensimmäisen osan (Allegro moderato) valoisa marssiaihe. Haikea sivuteema kääntää kurssin tuntemattomille vesille, ja jatkossa rytmiaiheistosta kasvaa esiin yhä uusia impulsseja. Lopussa jousien yllättävä pizzicatoepisodi johdattaa taivalluksen hartaaseen hymniaiheeseen, joka valaa orkesterin loppukommenttiin jykevää juhlallisuutta.
Hitaan osan (Andantino con moto, quasi allegretto) kansanlaulumainen sävelmä tuntuu alkuun svengailevan vanhojen hovitanssien perässä. Sävellaji on etäinen gis-molli, ja pääteemaa tutkailaan hyvin erilaisista näkökulmista, minkä vuoksi osan rakennekin on jossain määrin avoin. Myös tempokäsitys on häilyvä, ja säveltäjä tuntui hahmottavan sen merkintäänsä hitaammaksi. Aika tuntuu hidastuvan osan keskellä kesäyön hämärässä ja sellon mietiskelevissä äänenpainoissa.
Finaali on kolmannen sinfonian persoonallisin luomus ja ennakoi teleskooppimaisessa rakenteessaan viidettä ja seitsemättä sinfoniaa. Perustana tuntuu olevan ”ajatuksen tiivistyminen kaaoksesta”, josta Sibelius kolmannen sinfonian yhteydessä puhui.
Scherzomainen alkuosa (Moderato) tuo esiin lyhytjänteisinä pyrähtäviä sävelvälähdyksiä ja rytmisten sirujen singahtelua. Musiikillinen luonnonvalinta tekee tehtävänsä, ja kuin varkain nousee ilmoille alttojen ja sellojen hymnimelodia (Allegro, ma non tanto). Hypnoottisesti etenevä loppunousu yltyy takana puhaltavista vaskista, ja viimeinen sointu kohisee itsevarmaa C-duuria.
Tekstit: Antti Häyrynen
Erwin Schulhoff syntyi Prahassa juutalais-saksalaiseen perheeseen ja opiskeli musiikkia Wienissä Robert Teichmüllerin ja Leipzigissa Max Regerin johdolla. Myöhäisromantiikan ja modernismin välimaastoa tutkinut säveltäjä kypsyi ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoissa Saksan itärintamalla.
Sodan jälkeen Schulhoffin suureksi innoittajaksi nousi dadaistinen kuvataide, George Groszin ja Otto Dixin maalaukset, sekä jazz.”Minusta tuli groteski, burleski, humoristi. Ja nyt seison tulevaisuuden kynnyksellä uhmakkaana ja kirottuna”, luonnehti säveltäjä muutostaan. Natsit julistivat Schulhoffin sävellykset valtaantulonsa jälkeen ”rappiotaiteeksi” ja sulkivat säveltäjän vuonna 1941 Wülzburgin vankilaan, jossa hän seuraavana vuonna kuoli tuberkuloosiin.
Vuonna 1921 valmistunut Sarja kamariorkesterille op. 37 oli yksi Schulhoffin ensimmäisiä jazzin inspiroimia teoksia. Säveltäjäystävä Alban Bergille hän tunnusti noihin aikoihin tanssivansa yökaudet ravintoloissa ”silkasta rytmien tuottamasta ilosta ja alitajunnan täyttämästä aistinautinnosta”. Kamariorkesterisarja vertautuu barokin tanssisarjoihin ja tarjoaa katsauksen 1920-luvun muotitansseihin.
Sarjassa on riehakkaita jazz-numeroita ja kaksi hitaana tunnelmoivaa kappaletta, jousisoolojen koristama Boston-valssi ja eksoottisena vihjaileva Tango. Aloittava Ragtime edustaa enemmän saksalaista kuin amerikkalaista perinnettä. Shimmy oli olkapäitä ravisteleva muotivillitys ja militarismia parodioivan Stepin Schulhoff on uskonut pelkille lyömäsoittimille. Päättävä Jazz poikkeaa linjasta latinalaisten kansantanssien suuntaan.
Schulhoff pohjusti teosta myös dadaistisella runolla, josta ei kuulijalle ole välttämättä apua: ”Suokaa minulle ennenkuulumattomat voimat / minä syön teidät kaikki / menkää makkaratehtaalle / Sikojen soittokunta!!! / Sitten maailmankaikkeudessa tulee hetki / jolloin muutun BAYERIN aspiriiniksi.”
Teksti: Antti Häyrynen
Erwin Schulhoff syntyi Prahassa juutalais-saksalaiseen perheeseen ja opiskeli musiikkia Wienissä Robert Teichmüllerin ja Leipzigissa Max Regerin johdolla. Myöhäisromantiikan ja modernismin välimaastoa tutkinut säveltäjä kypsyi ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoissa Saksan itärintamalla.
Sodan jälkeen Schulhoffin suureksi innoittajaksi nousi dadaistinen kuvataide, George Groszin ja Otto Dixin maalaukset, sekä jazz.”Minusta tuli groteski, burleski, humoristi. Ja nyt seison tulevaisuuden kynnyksellä uhmakkaana ja kirottuna”, luonnehti säveltäjä muutostaan. Natsit julistivat Schulhoffin sävellykset valtaantulonsa jälkeen ”rappiotaiteeksi” ja sulkivat säveltäjän vuonna 1941 Wülzburgin vankilaan, jossa hän seuraavana vuonna kuoli tuberkuloosiin.
Vuonna 1921 valmistunut Sarja kamariorkesterille op. 37 oli yksi Schulhoffin ensimmäisiä jazzin inspiroimia teoksia. Säveltäjäystävä Alban Bergille hän tunnusti noihin aikoihin tanssivansa yökaudet ravintoloissa ”silkasta rytmien tuottamasta ilosta ja alitajunnan täyttämästä aistinautinnosta”. Kamariorkesterisarja vertautuu barokin tanssisarjoihin ja tarjoaa katsauksen 1920-luvun muotitansseihin.
Sarjassa on riehakkaita jazz-numeroita ja kaksi hitaana tunnelmoivaa kappaletta, jousisoolojen koristama Boston-valssi ja eksoottisena vihjaileva Tango. Aloittava Ragtime edustaa enemmän saksalaista kuin amerikkalaista perinnettä. Shimmy oli olkapäitä ravisteleva muotivillitys ja militarismia parodioivan Stepin Schulhoff on uskonut pelkille lyömäsoittimille. Päättävä Jazz poikkeaa linjasta latinalaisten kansantanssien suuntaan.
Schulhoff pohjusti teosta myös dadaistisella runolla, josta ei kuulijalle ole välttämättä apua: ”Suokaa minulle ennenkuulumattomat voimat / minä syön teidät kaikki / menkää makkaratehtaalle / Sikojen soittokunta!!! / Sitten maailmankaikkeudessa tulee hetki / jolloin muutun BAYERIN aspiriiniksi.”
Teksti: Antti Häyrynen
Tapiola Sinfonietta on vakiinnuttanut asemansa Suomen johtavana kamariorkesterina. Vuonna 1987 perustettu Espoon kaupunginorkesteri on 43 soittajan dynaaminen kokoonpano, jonka raikkaat ja vivahteikkaat tulkinnat saavat kiitosta aikakaudesta ja tyylisuunnasta riippumatta.
Orkesteri esiintyy usein ilman kapellimestaria, mikä kuuluu kamarimusiikillisena yhteissoittona, jossa jokaisella muusikolla on ratkaiseva rooli.
Vuodesta 2000 alkaen orkesterilla on ollut johtamismalli, jossa orkesterin taiteellisesta suunnittelusta vastaa kahden muusikon ja intendentin muodostama johtoryhmä. Keskustelevuus ja monitaiteellisuus ulottuvat myös yhteistyöhön taiteellisten partnereiden, residenssitaiteilijoiden sekä vierailevien kapellimestarien ja solistien kanssa. Kaudella 2025–2026 taiteellisina partnereina toimivat sellisti-kapellimestari Nicolas Altstaedt, kapellimestari Ryan Bancroft ja kitaristi-säveltäjä Marzi Nyman. Residenssitaiteilijana työskentelee pianisti Irina Zahharenkova.
Orkesterin kotisali on Espoon kulttuurikeskuksessa, ja esiintymiset saavuttavat kuulijoita myös konserttisalien ulkopuolella. Poikkeuksellisen laaja-alainen yleisötyö tavoittaa Espoossa kaikki ikäryhmät kohtuvauvoista senioreihin.
Orkesteri vierailee säännöllisesti kotimaisilla festivaaleilla. Vierailut ulkomailla ovat vahvistaneet kansainvälistä tunnettuutta palkitun diskografian ohella.
VIULU
Meri Englund, I konserttimestari
Janne Nisonen, I konserttimestari
Jukka Rantamäki, II konserttimestari
Sayaka Kinoshiro, II viulu äänenjohtaja
Avoin, II viulu äänenjohtaja
Elina Rusi, II viulu, varaäänenjohtaja
Sari Deshayes
Siiri Alanko
Susanne Helasvuo
Leena Ihamuotila
Mervi Kinnarinen
Maarit Kyllönen
Kanerva Mannermaa
Salla Mertsalo
Tiina Paananen
Aleksandra Pitkäpaasi
Kati Rantamäki
ALTTOVIULU
Jussi Tuhkanen, äänenjohtaja
Riitta-Liisa Ristiluoma, äänenjohtaja
Saara Kurki, varaäänenjohtaja
Tuula Saari
Ilona Rechardt
Mari Viluksela
SELLO
Riitta Pesola, soolosellisti
Avoin, soolosellisti
Mikko Pitkäpaasi, varaäänenjohtaja
Jukka Kaukola
Janne Aalto
KONTRABASSO
Panu Pärssinen, äänenjohtaja
Mikko Kujanpää, varaäänenjohtaja
Matti Tegelman
HUILU
Avoin, äänenjohtaja
Heljä Räty, varaäänenjohtaja
OBOE
Anni Haapaniemi, äänenjohtaja
Marja Talka, varaäänenjohtaja
KLARINETTI
Olli Leppäniemi, äänenjohtaja
Asko Heiskanen, varaäänenjohtaja
FAGOTTI
Jaakko Luoma, äänenjohtaja
Antti Salovaara, varaäänenjohtaja
KÄYRÄTORVI
Tero Toivonen, äänenjohtaja
Ilkka Hongisto, varaäänenjohtaja
TRUMPETTI
Antti Räty, äänenjohtaja
Janne Ovaskainen, varaäänenjohtaja
PATARUMMUT
Antti Rislakki, äänenjohtaja
TAITEELLINEN JOHTORYHMÄ
Jukka Rantamäki
Ilkka Hongisto
Maati Rehor
VS. INTENDENTTI
Tuomo Huhdanpää
II INTENDENTTI
Anna Jaskiewicz
MARKKINOINTISUUNNITTELIJA
Katja Mentula
TUOTTAJAT
Miina Sivula
Lotta Vartiainen
NUOTISTONHOITAJA
Satu Eronen
ORKESTERIKOORDINAATTORI
Susann Holmberg
VASTAAVA TUOTANTOJÄRJESTÄJÄ
Jukka Kauppi
TUOTANTOJÄRJESTÄJÄ
Tuomas Hokkanen
Oikeudet muutoksiin pidätetään / Subject to change without notice.
To 22.10. klo 19
Tapiolasali
Kaapo Ijas, kapellimestari
Aurora Marthens, sopraano
Tuomas Miettola, tenori
Matti Turunen, basso
EMO Ensemble
Kamarikuoro Audite
Haydnin luomiskertomukseen sukeltava oratorio sisältää koko maailman. Pirskahteleva Luominen soi komeasti VocalEspoon ja Tapiola Sinfoniettan yhteistuotannossa.
To 05.11. klo 18.30
Tapiolasali
Kristian Sallinen, kapellimestari
Linda Wallgren, ohjaus
Jenni Pystynen, skenografi
Meri Englund, konserttimestari
ESPOON KULTTUURIKESKUS
Kulttuuriaukio 2, 02100 Espoo
tapiola.sinfonietta@espoo.fi
