Ryan Bancroft
kapellimestari / conductor/ dirigent
Carolyn Sampson
sopraano / soprano / sopran
Meri Englund
konserttimestari / konsertmästare / concert master
Muistathan hiljentää puhelimesi!
Ethän äänitä, valokuvaa tai videoi konserttia. Voit valokuvata orkesteria ennen konserttia ja aplodien aikana sekä jakaa valokuvia somessa mainiten meidät, @tapiolasinfonietta.
Käytäthän tuoksuja maltillisesti.
Sitoudumme noudattamaan turvallisemman tilan periaatteita.
/
Please remember to put your mobile on silent!
Please do not record, take photos or film the concert. You are welcome to take photos of the orchestra before the concert and during the applause, and to share them on social media, tagging us, @tapiolasinfonietta.
Please use scents with discretion.
We are committed to adhering to the principles of a safer space.
/
Kom ihåg att sätta din mobil på ljudlöst!
Du får inte spela in, fotografera eller filma konserten. Du får fotografera orkestern före konserten och under applåderna samt dela bilderna på sociala medier och tagga oss, @tapiolasinfonietta.
Använd parfym med måtta.
Vi förbinder oss att följa principerna för en tryggare rum.
Franz Schubert: Zauberharfe (Rosamunde): Alkusoitto D. 644
Joseph Canteloube: Auvergnen lauluja
Malurous qu’o uno fennoOï ayaï
Baïléro
Lou boussu
Brezaïrola
Là-haut, sur le rocher
Lou coucout
• Väliaika •
Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 5 c-molli op 67, “Kohtalo”
Allegro con brio
Andante con moto
Allegro
Allegro - Presto
Franz Schubert: Rosamunde Overture D. 644
Joseph Canteloube: Chants d’Auvergne
Malurous qu’o uno fennoOï ayaï
Baïléro
Lou boussu
Brezaïrola
Là-haut, sur le rocher
Lou coucout
• Interval •
Ludwig van Beethoven: Symphony No. 5 in C minor, Op. 67
Allegro con brio
Andante con moto
Allegro
Allegro - Presto
Franz Schubert: Zauberharfe (Rosamunde): Alkusoitto D. 644
Joseph Canteloube: Auvergnen lauluja
Malurous qu’o uno fennoOï ayaï
Baïléro
Lou boussu
Brezaïrola
Là-haut, sur le rocher
Lou coucout
• Paus •
Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 5 c-molli op 67, “Kohtalo”
Allegro con brio
Andante con moto
Allegro
Allegro - Presto
Hildegard von Bingen: Spiritus sanctus vivificans vita, antiphon
Richard Strauss: Concerto for Violin and Orchestra in D minor, Op. 8
Allegro
Lento
Rondo
Franz Schreker: Der Geburtstag der Infantin
Fanfare – The Infanta and Her Playmates
Procession and Congratulations of the Noble Boys
The Bullfight
The Infanta
The Marionettes
Minuet of the Dancing Boys of the Church of Nuestra Señora del Pilar
The Dwarf’s Three Dances:
The Spring Wind
Dance in Blue Sandals in the Cornfield
Dance in the Red Garment of Autumn
The Rose of the Infanta
The Mirror
Hildegard von Bingen: Spiritus Sanctus vivificans vita
Richard Strauss: Konsert för violin och orkester d-moll op. 8
Allegro
Lento
Rondo
Franz Schreker: Der Geburtstag der Infantin, danspantomim
Inledningsfanfar – Prinsessan leker med sina kamrater
Procession och de nobla gossarnas gratulation
Tjurfäktning
Prinsessan tackar gratulanterna
Dockteater
Gossarna från kyrkan Nuestra Senora del Pilar dansar menuett
Dvärgens tre danser: Med vinden om våren – Dans över
säden i blå sandaler – Dans om hösten i röda kläder
Rosen
Spegeln
Joel Järventausta: Naava
Galina Ustvolskaja: Konsert för piano, stråkar och pukor
• Paus •
Ludwig van Beethoven: Symfoni nr 3 i Ess-dur op. 55, ”Eroica”
Allegro con brio
Marcia funebre: Adagio assai
Scherzo: Allegro vivace
Finale: Allegro molto
Ryan Bancroft on Tapiola Sinfoniettan taiteellinen partneri jo viidettä vuotta ja pidetty kapellimestari, jonka amerikkalaisen rento ja lempeä olemus heijastuu muusikoihin. Bancroftia onkin luonnehdittu sydämelliseksi ja tunteiden kautta eläväksi taiteilijaksi. Tapiolassa Bancroft on johtanut useita konsertteja yhdistellen klassikoita, vähemmän tunnettuja teoksia ja kantaesittäen uusia.
Bancroft on opiskellut orkesterinjohtoa Skotlannin kuninkaallisessa konservatoriossa, mutta aloittaessaan orkesterinjohdon opinnot hän oli ehtinyt jo hankkia laaja-alaisen musiikillisen sivistyksen opiskelemalla trumpettia, harppua, huilua ja selloa sekä ghanalaista tanssia ja musiikkia. Musiikillinen monipuolisuus on kenties lapsuuden peruja: isä kuunteli jazzia ja äiti hard rockia.
Barokkimusiikkiin erikoistunut Carolyn Sampson on kotonaan niin konsertti- kuin oopperalavoilla ja hän on saavuttanut menestystä Isossa-Britanniassa, Euroopassa ja maailmalla. Vuonna 2024 Sampsonille myönnettiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan OBE-arvonimi kuninkaan uudenvuoden kunniamerkkien yhteydessä. Hänet on valittu myös Royal Academy of Musicin kunniajäseneksi ja palkittu Gramophone-lehden Vuoden taiteilija -palkinnolla.
Oopperalavoilla Sampson on esiintynyt muun muassa English National Operassa, Glyndebournen oopperafestivaalilla, Berliinin Staatsoperissa, Scottish Operassa ja Opéra de Paris’ssa ja hän esiintyy säännöllisesti BBC:n Proms-festivaalilla sekä Japanin Bach Collegiumin, Amsterdamin Kuninkaallisen Concertgebouw-orkesterin, Rotterdamin filharmonikkojen sekä Wienin sinfoniaorkesterin kanssa.
VIULUT
Meri Englund
Reetta Kataja-Saarikettu
Susanne Helasvuo
Miia-Karoliina Vettenranta
Mervi Kinnarinen
Sari Deshayes
Aleksandra Pitkäpaasi
Kanerva Mannermaa
Sayaka Kinoshiro
Elisa Rusi
Erkki Louko
Salla Mertsalo
Kati Rantamäki
Siiri Alanko
Pia Sundroos
Tiina Paananen
ALTTOVIULU
Jussi Tuhkanen
Riitta-Liisa Ristiluoma
Saara Kurki
Ilona Rechardt
Tuula Saari
Mari Viluksela
SELLO
Riitta Pesola
Mikko Ivars
Mikko Pitkäpaasi
Jukka Kaukola
Janne Aalto
KONTRABASSO
Panu Pärssinen
Mikko Kujanpää
Matti Tegelman
HUILU
Janette Leván
Heljä Räty
Outi van Treeck
OBOE
Anni Haapaniemi
Marja Talka
KLARINETTI
Olli Leppäniemi
Kian Janssen
FAGOTTI
Jaakko Luoma
Antti Salovaara
Patrick Mauer
KÄYRÄTORVI
Tero Toivonen
Ilkka Hongisto
Jonathan Nikkinen
Matias Parikka
TRUMPETTI
Antti Räty
Janne Ovaskainen
PASUUNA
Olav Severeide
Nadja Hanhilahti
Juho Viljanen
TIMPANI
Antti Rislakki
LYÖMÄSOITTIMET
Mitja Koskiluoma
Juho Rasimus
HARPPU
Katri Tikka
PIANO JA CELESTA
Anne Kuvaja
Gáddjá Haarla Pieski on tanssija, esiintyjä ja koreografi (Uniartsin koreografian maisteriohjelma 2025–) Utsjoelta, Sápmista, ja hän toimii Helsingissä ja Utsjoella. Hän valmistui Suomen kansallisoopperan balettikoulusta vuonna 2019 ja sai tanssin kandidaatin tutkinnon P.A.R.T.S.:sta (Performing Arts Research and Training Studios) vuonna 2022. Hänen teoksensa Biret Haarla Pieskin kanssa, Starting from Staring, sai ensi-iltansa Beursschouwburgissa osana Art & Land – EU:n saamelaisviikkoa Brysselissä vuonna 2022. Hän on tehnyt yhteistyötä ja esiintynyt kirjailija Niillas Holmbergin, säveltäjä Jakop Janssønn ja Biret Haarla Pieskin kanssa performanssikonsertissa Juovssaheaddi Bodøssä – Euroopan kulttuuripääkaupungissa 2024; sekä teatteriohjaaja Pauliina Feodoroffin kanssa performanssissa Matriarchy Saamelaispaviljongissa Venetsian biennaalissa 2022. Hänelle myönnettiin Kuopion tanssifestivaalin Nuori tanssitaiteilija -palkinto vuonna 2024.
Sinna Virtanen valmistui dramaturgiksi Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta vuonna 2015. Valmistumisensa jälkeen hän on työskennellyt laaja-alaisesti monitaiteilijana, sooloartistina ja osana erilaisia työryhmiä Suomessa ja kansainvälisesti. Vuonna 2018 Arvostelijain liitto myönsi Kritiikin kannukset -palkinnon Virtasen, Felicia Honkasalon ja Akuliina Niemen taiteilijaryhmälle.
Virtasen teoksissa sulautuvat yhteen erilaiset materiaalisuudet, mediumit, yhteistyöt ja katsojakokemukset. Teokset syntyvät aina eri taidemuotojen risteyskohdissa, missä ne koettelevat, hämärtävät ja piirtävät uudelleen rajan teoksen ja katsojan välille.
Viime vuosina Virtanen on ohjannut ja käsikirjoittanut antiikin myyttiin nojaavan Arakhnen Espoon &-teatterissa sekä Marja-Liisa Vartiosta kertovan näytelmän Maan ja veden välissä Lahden kaupunginteatterissa.
Jenni Pystynen on suunnittelija, joka työskentelee valon, videon ja tilan kanssa eri konteksteissa arkkitehtuurista esittävään taiteeseen ja installaatioista elokuvaan. Hän on toiminut suunnittelijana Lontoossa ja Helsingissä tehden kansainvälisiä arkkitehtonisia suunnitteluprojekteja, skenografiaa esittävälle taiteelle, näyttelysuunnitteluja museoille ja elokuvaohjauksia.
Suunnittelijana Pystynen on kiinnostunut valon subliminaalisesta ulottuvuudesta, siitä kuinka valo ei määritä vain näkemäämme vaan vaikuttaa meihin myös biologisesti ja psykologisesti. Pystynen on kasvanut pohjoisen taivaan alla – sen valo ja pimeys ovat hänen suurin inspiraation lähteensä.
Bancroftin ura on ollut vahvasti nousujohteinen. Hän nousi kansainvälisen yleisön tietoisuuteen vuonna 2018 voitettuaan nuorten kapellimestareiden Malko-kilpailun ensimmäisen palkinnon ja yleisöpalkinnon. Marraskuussa 2021 lopulla hän sai Royal Philharmonic Societyn Vuoden kapellimestari -palkinnon. Vuonna 2023 hän aloitti Tukholman kuninkaallisen filharmonisen orkesterin ylikapellimestarina.
Syksyllä 2020 Bancroft aloitti työnsä BBC:n Walesin kansallisen orkesterin ylikapellimestarina. Malko-kapellimestarikilpailun voitettuaan hän on debytoinut useissa kansainvälisissä orkestereissa, näiden joukossa ovat BBC:n sinfoniaorkesteri, Tukholman kuninkaallinen filharmoninen orkesteri, Ruotsin radion sinfoniaorkesteri, Tanskan kansallinen sinfoniaorkesteri, Rotterdamin orkesteri, Norjan kansallisoopperan orkesteri, Rai Torino sekä Göteborgin ja Islannin sinfoniaorkesterit. Kaudella 2021/22 Bancroft teki deyyttinsä Ensemble InterContemporain -orkesterissa ja Baltimoren sinfoniaorkestereissa. Pohjois-Amerikassa hän on vieraillut myös Atlantan, Seattlen ja Cincinnatin sinfoniaorkestereissa. Kiinan debyyttinsä hän teki Pekingissä johtaen NCPA-orkesteria.
Bancroftin ura on ollut vahvasti nousujohteinen. Hän nousi kansainvälisen yleisön tietoisuuteen vuonna 2018 voitettuaan nuorten kapellimestareiden Malko-kilpailun ensimmäisen palkinnon ja yleisöpalkinnon. Marraskuussa 2021 lopulla hän sai Royal Philharmonic Societyn Vuoden kapellimestari -palkinnon. Vuonna 2023 hän aloitti Tukholman kuninkaallisen filharmonisen orkesterin ylikapellimestarina.
Syksyllä 2020 Bancroft aloitti työnsä BBC:n Walesin kansallisen orkesterin ylikapellimestarina. Malko-kapellimestarikilpailun voitettuaan hän on debytoinut useissa kansainvälisissä orkestereissa, näiden joukossa ovat BBC:n sinfoniaorkesteri, Tukholman kuninkaallinen filharmoninen orkesteri, Ruotsin radion sinfoniaorkesteri, Tanskan kansallinen sinfoniaorkesteri, Rotterdamin orkesteri, Norjan kansallisoopperan orkesteri, Rai Torino sekä Göteborgin ja Islannin sinfoniaorkesterit. Kaudella 2021/22 Bancroft teki deyyttinsä Ensemble InterContemporain -orkesterissa ja Baltimoren sinfoniaorkestereissa. Pohjois-Amerikassa hän on vieraillut myös Atlantan, Seattlen ja Cincinnatin sinfoniaorkestereissa. Kiinan debyyttinsä hän teki Pekingissä johtaen NCPA-orkesteria.
Taikaharppu (Zauberharfe, D 644) oli Georg von Hofmannin melodraama, johon Franz Schubert (1797–1828) sävelsi musiikin vuonna 1820. Näytelmän teksti katosi varhain ja Schubertin alkusoitto liitettiin pitkään virheellisesti vuonna 1823 valmistuneeseen Rosamunde-musiikkiin. Helmine von Chézyn näytelmä Kyproksen prinsessasta on myös kadonnut, mutta sen musiikki saavutti suuren suosion 1800-luvun lopulla, kun Schubertin nuotit löytyivät wieniläisestä astiakaapista.
Rosamunde-numerot kuuluivat ennen toista maailmansotaa Schubertin rakastetumpien sävellysten joukkoon. Schubert sävelsi Rosamunde-musiikin kiireellä ja poimi sen varsinaisen alkusoiton laulunäytelmästään Alfonso ja Estrella. Jostain syystä Rosamunde-alkusoitoksi vakiintui kuitenkin samalla tavoin toiseen teokseen valmistunut Zauberharfe-alkusoitto.
Dramaattinen kappale on eri tyylinen kuin muut Rosamunde-kappaleet. Alun tylyt akordit virittävät oopperamaista draamaa ja puupuhaltimien laulava melodia kertovat Wieniä pudistelleesta Rossini-kuumeesta. Kepeä ja iloinen Allegro-taite on schubertilainen vastaus latinalaiseen jyrkkyyteen.
Joseph Canteloube (1879–1957) on jäänyt musiikin historiaan ennen muuta viidellä sarjallaan Lauluja Auvergnesta, joita hän hioi kolmisenkymmentä vuotta 1924–1955. Cantelouben Auvergnelaislaulut ovat musiikiksi tallennettua auringonpaistetta ja luonnon hehkua Keski-Ranskan vuoristoseuduilta. Canteloube asui lähes koko ikänsä Auvergnen Annonayssa, josta hänet houkuttivat pois hetkeksi opinnot Pariisin Schola Cantorumissa 1900-luvun alussa.
Auvergnen laulujen pohjana ovat paikalliset kansansävelmät, mutta Canteloube sonnusti melodiat niin uhkeaan asuun, että vaikutelma on yhtä aikaa ylellinen ja maalainen – vähän kuin ranskalaisessa keittiössä. Kansanomainen rempseys, oksitaaninkieliset tekstit ja sävelmien pursuileva kukkeus yhdistyvät Auvergnen lauluissa paimenten yksinkertaisen elämän, surujen ja rakkauden ylistykseksi.
Cantelouben orkesterisovitukset eivät edusta taidemusiikin perinteistä folkloristiikkaa. Orkesteri avaa laulun Malurous qu’o uno fenno kuin kukkakimpun. Tamburiinien säestämillä puhallin- ja viulusooloilla on rustiikkinen maku, mutta soittimellinen yltäkylläisyys on kaukana kansanmusiikin koruttomuudesta. Se ei ole ristiriidassa laulun reippaan ja ironisen sanoman kanssa: onneton on se, jolla on puoliso, onneton se, jolta se puuttuu – ja ehkäpä onnellisin se, joka ei sellaista tarvitse. Saman kappaleen löysi kansanlaulusovituksiinsa myös Luciano Berio.
Cantelouben valitsemissa lauluissa huumorikin kukkii aistillisin ja vihjailevin sävyin. Laulussa Oï ayaï vuoteessa viipyvältä naiselta puuttuu ensin hattu ja sitten muutkin tamineet. Pierrou lähetetään markkinoille hakemaan, mutta vasta kun koko varustus on valmis, Morgodorito eli Margarite nousee ylös. Astetta karkeampaa on pilailu kyttyräselän, Lou boussun, kustannuksella. Tässäkin tapauksessa omenapuun varjossa lepäilee nuori Jeanneton, jota ohikulkeva kyttyräselkä turhaan kosiskelee. Orkesteri pitää huumorin keveänä.
Baïlèron melodian Canteloube kuuli vuonna 1900 Vic-sur-Cèren vuoristomaisemissa autenttisessa esitystilanteessa: yksi paimen lauloi ensimmäisen säkeistön, ja joen takaa, kuuden kilometrin päästä vastasi toinen. Vuonna 1924 valmistunut sovitus on sonnustanut asetelman haikeansuloiseksi näyksi, joka virtaa koristeellisena, ajattomana ja levollisena. Ilta-aurinko hohtaa jousissa ja piano kimmeltää jokena, joka erottaa laulajaa paimenesta ja vehreistä niityistä, joille hän lopussa päättää vaeltaa.
Brezaïrola on Auvergnen laulujen kuuluisimpia numeroita, lempeästi tuudittava kehtolaulu. Sooloviulu, puupuhaltimet ja piano osallistuvat hellin sävyin äidin lauluun, joka saavuttaa tarkoituksensa lapsen nukahtaessa lopussa. Là-haut, sur le rocher on muista poiketen ranskankielinen laulu, joka kertoo kaihoisin mutta sensuellein sävyin paimentytön ja kotiin palaavan sotilaan kohtaamisesta. Tyttö on onnettomasti naimisissa mustasukkaisen miehen kanssa, mutta sotilaalla on välineet puolustaa heidän orastavaa onneaan. Orkesteri myötäelää aktiivisesti tarinan käänteet.
Käki (Lou coucout) kuuluu kansanlaulujen suosikkiaiheisiin kautta Euroopan. Auvergnelainen ylistys laulutaidoiltaan rajoitetulle mutta helposti tunnistettavalle linnulle on hilpeä ja jäljittelyiltään kekseliäs. Mutta viisisataa käkeä…
Pian neljännen sinfoniansa ensiesityksen jälkeen Ludwig van Beethoven (1770–1827) sai uuden tilauksen kreivi Oppersdorffilta ja ryhtyi säveltämään viidettä sinfoniaa, jonka varhaisimmat luonnokset ovat jo vuodelta 1802.
Viides sinfonia c-molli op. 67 on usein mielletty henkilökohtaiseksi dokumentiksi ja impulsiivisen luovuuden ilmentymäksi. Teoksessa on kuultu erilaisia viitteitä säveltäjän elämään, kuurouteen, rakkaushuoliin, vapausaatteeseen tai ideaan romanttisesta kohtalon johdatuksesta. Jälkimmäiseen liittyy sihteeri Anton Schindlerin välittämä säveltäjän lausahdus nelisävelisestä avausrepliikistä: ”Se on kuin kohtalo kolkuttaisi ovea.”
C-mollisinfonialla on juuret Haydnin klassismissa, erityisesti hänen sinfoniassaan nro 95, mutta romantikoille Beethovenin teoksesta tuli uuden ajan alkusoitto. Näin kirjailija kantaesityksen kuullut kirjailija E.T.A. Hoffman ajatteli vuonna 1810: ”Ei voisi olla yksinkertaisempaa ajatusta, kuin se jolle mestari on rakentanut koko ensimmäisen Allegron, ja kuulija voi ihastella miten hän on johtanut vähäisimmätkin sivuteemat ja siirtymäjaksot tuon pääteeman rytmisestä hahmosta, niin että kaikki palvelee yhä kasvavalla voimalla koko osan tarkoitusta, johon pääteema alussa vain viittaa.”
Hoffman noteerasi teoksen klassisen rakenteen, mutta korosti uutta henkeä: ”Beethoven on säilyttänyt tässä sinfoniassa osien tavanomaisen järjestyksen; niiden kehitys on täynnä mielikuvitusta, kokonaisvaikutelman muistuttaessa ihmeellistä fantasiaa. Mutta vastaanottavaisen kuulijan valtaa tuo yksi muuttumaton tunne, sanoinkuvaamattoman odotuksen syvä ja sisäistynyt tunne, joka hallitsee järkähtämättä viimeiseen sointuun asti.”
Viidennessä sinfoniassa Beethoven on tehostanut sinfonisen motiiviapparaatin ja teemojen sisältämät jännitteet äärimmilleen. Pelkistämisestä syntyi sinfonista energiaa, musiikillisten teemojen alkuvoimaista kamppailua, jossa aiheet taotaan maaliinsa vastaansanomattomalla vääjäämättömyydellä.
C-mollisinfonian synkkä tunnelataus voi joskus jättää varjoonsa sen lyyriset ainekset, ensimmäisen osan (Allegro con brio) käyrätorvien ilmoittaman sivuteeman ja kertausta edeltävän yksinäisen oboekadenssin, jonka jälkeen orkesteri käynnistää pääteeman entistä vimmaisempana. Luonnoksissaan Beethoven rakensi avausosasta yhä laajempia sommitelmia, mutta lopullinen versio tiivistyi olennaisimpaan, yksinkertaisesta molliteemasta rakennetuksi motiiviseksi käsikranaatiksi. Päättävä kooda iskeytyy suoraan maaliin, sillä säveltäjä säästi retorisen paatoksen teoksensa finaaliin.
Rauhallisena kahta teemaansa muunteleva hidas osa (Andante con moto) kasvaa sekin peräänantamattomaksi marssiksi ylväissä forte-jaksoissaan. Eräänlainen sotilaallinen järkkymättömyys tuntuu sävyttävän tätäkin konfliktia kohtalon kanssa. Ylevää kauneutta tuntuu varjostavan kaukainen kumu draaman etulinjasta.
Scherzo (Allegro attacca) on romanttisesti sävyttynyt. Salamyhkäinen aloitus bassossa, käyrätorvien uljas marssiteema, huolestunut kehittely sekä ronskiotteinen triotaite, jonka kertauksen Beethoven poisti ensiesityksen jälkeen. Salaperäisyys kasvaa taidokkaasti soitinnetussa siirtymässä – jousien pizzicato ja sen jälkeen patarummut – tauotta ja voimalla purkautuvaan finaaliteemaan (Allegro).
Korostaakseen C-duurin voittoa mollista Beethoven liitti orkesteriinsa ensi kertaa kolme pasuunaa, kontrafagotin ja piccolon. Loppuhuipennus taotaan perille runnomalla, vaikka irti riuhtaisevaa presto-koodaa valmistellaankin muistelemalla edellisen osan aiheita – uusi oivallus noihin aikoihin. Päätösakordit mittaavat niin esittäjien kuin kuulijoidenkin uskonvarmuutta. Beethovenille C-duurin ylivoima on ekstaattinen elämys, joka nujertaa lopullisesti teoksen synkän alun.
Tekstit: Antti Häyrynen
Erwin Schulhoff syntyi Prahassa juutalais-saksalaiseen perheeseen ja opiskeli musiikkia Wienissä Robert Teichmüllerin ja Leipzigissa Max Regerin johdolla. Myöhäisromantiikan ja modernismin välimaastoa tutkinut säveltäjä kypsyi ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoissa Saksan itärintamalla.
Sodan jälkeen Schulhoffin suureksi innoittajaksi nousi dadaistinen kuvataide, George Groszin ja Otto Dixin maalaukset, sekä jazz.”Minusta tuli groteski, burleski, humoristi. Ja nyt seison tulevaisuuden kynnyksellä uhmakkaana ja kirottuna”, luonnehti säveltäjä muutostaan. Natsit julistivat Schulhoffin sävellykset valtaantulonsa jälkeen ”rappiotaiteeksi” ja sulkivat säveltäjän vuonna 1941 Wülzburgin vankilaan, jossa hän seuraavana vuonna kuoli tuberkuloosiin.
Vuonna 1921 valmistunut Sarja kamariorkesterille op. 37 oli yksi Schulhoffin ensimmäisiä jazzin inspiroimia teoksia. Säveltäjäystävä Alban Bergille hän tunnusti noihin aikoihin tanssivansa yökaudet ravintoloissa ”silkasta rytmien tuottamasta ilosta ja alitajunnan täyttämästä aistinautinnosta”. Kamariorkesterisarja vertautuu barokin tanssisarjoihin ja tarjoaa katsauksen 1920-luvun muotitansseihin.
Sarjassa on riehakkaita jazz-numeroita ja kaksi hitaana tunnelmoivaa kappaletta, jousisoolojen koristama Boston-valssi ja eksoottisena vihjaileva Tango. Aloittava Ragtime edustaa enemmän saksalaista kuin amerikkalaista perinnettä. Shimmy oli olkapäitä ravisteleva muotivillitys ja militarismia parodioivan Stepin Schulhoff on uskonut pelkille lyömäsoittimille. Päättävä Jazz poikkeaa linjasta latinalaisten kansantanssien suuntaan.
Schulhoff pohjusti teosta myös dadaistisella runolla, josta ei kuulijalle ole välttämättä apua: ”Suokaa minulle ennenkuulumattomat voimat / minä syön teidät kaikki / menkää makkaratehtaalle / Sikojen soittokunta!!! / Sitten maailmankaikkeudessa tulee hetki / jolloin muutun BAYERIN aspiriiniksi.”
Teksti: Antti Häyrynen
Erwin Schulhoff syntyi Prahassa juutalais-saksalaiseen perheeseen ja opiskeli musiikkia Wienissä Robert Teichmüllerin ja Leipzigissa Max Regerin johdolla. Myöhäisromantiikan ja modernismin välimaastoa tutkinut säveltäjä kypsyi ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoissa Saksan itärintamalla.
Sodan jälkeen Schulhoffin suureksi innoittajaksi nousi dadaistinen kuvataide, George Groszin ja Otto Dixin maalaukset, sekä jazz.”Minusta tuli groteski, burleski, humoristi. Ja nyt seison tulevaisuuden kynnyksellä uhmakkaana ja kirottuna”, luonnehti säveltäjä muutostaan. Natsit julistivat Schulhoffin sävellykset valtaantulonsa jälkeen ”rappiotaiteeksi” ja sulkivat säveltäjän vuonna 1941 Wülzburgin vankilaan, jossa hän seuraavana vuonna kuoli tuberkuloosiin.
Vuonna 1921 valmistunut Sarja kamariorkesterille op. 37 oli yksi Schulhoffin ensimmäisiä jazzin inspiroimia teoksia. Säveltäjäystävä Alban Bergille hän tunnusti noihin aikoihin tanssivansa yökaudet ravintoloissa ”silkasta rytmien tuottamasta ilosta ja alitajunnan täyttämästä aistinautinnosta”. Kamariorkesterisarja vertautuu barokin tanssisarjoihin ja tarjoaa katsauksen 1920-luvun muotitansseihin.
Sarjassa on riehakkaita jazz-numeroita ja kaksi hitaana tunnelmoivaa kappaletta, jousisoolojen koristama Boston-valssi ja eksoottisena vihjaileva Tango. Aloittava Ragtime edustaa enemmän saksalaista kuin amerikkalaista perinnettä. Shimmy oli olkapäitä ravisteleva muotivillitys ja militarismia parodioivan Stepin Schulhoff on uskonut pelkille lyömäsoittimille. Päättävä Jazz poikkeaa linjasta latinalaisten kansantanssien suuntaan.
Schulhoff pohjusti teosta myös dadaistisella runolla, josta ei kuulijalle ole välttämättä apua: ”Suokaa minulle ennenkuulumattomat voimat / minä syön teidät kaikki / menkää makkaratehtaalle / Sikojen soittokunta!!! / Sitten maailmankaikkeudessa tulee hetki / jolloin muutun BAYERIN aspiriiniksi.”
Teksti: Antti Häyrynen
Tapiola Sinfonietta on vakiinnuttanut asemansa Suomen johtavana kamariorkesterina. Vuonna 1987 perustettu Espoon kaupunginorkesteri on 43 soittajan dynaaminen kokoonpano, jonka raikkaat ja vivahteikkaat tulkinnat saavat kiitosta aikakaudesta ja tyylisuunnasta riippumatta.
Orkesteri esiintyy usein ilman kapellimestaria, mikä kuuluu kamarimusiikillisena yhteissoittona, jossa jokaisella muusikolla on ratkaiseva rooli.
Vuodesta 2000 alkaen orkesterilla on ollut johtamismalli, jossa orkesterin taiteellisesta suunnittelusta vastaa kahden muusikon ja intendentin muodostama johtoryhmä. Keskustelevuus ja monitaiteellisuus ulottuvat myös yhteistyöhön taiteellisten partnereiden, residenssitaiteilijoiden sekä vierailevien kapellimestarien ja solistien kanssa. Kaudella 2025–2026 taiteellisina partnereina toimivat sellisti-kapellimestari Nicolas Altstaedt, kapellimestari Ryan Bancroft ja kitaristi-säveltäjä Marzi Nyman. Residenssitaiteilijana työskentelee pianisti Irina Zahharenkova.
Orkesterin kotisali on Espoon kulttuurikeskuksessa, ja esiintymiset saavuttavat kuulijoita myös konserttisalien ulkopuolella. Poikkeuksellisen laaja-alainen yleisötyö tavoittaa Espoossa kaikki ikäryhmät kohtuvauvoista senioreihin.
Orkesteri vierailee säännöllisesti kotimaisilla festivaaleilla. Vierailut ulkomailla ovat vahvistaneet kansainvälistä tunnettuutta palkitun diskografian ohella.
VIULU
Meri Englund, I konserttimestari
Janne Nisonen, I konserttimestari
Jukka Rantamäki, II konserttimestari
Sayaka Kinoshiro, II viulu äänenjohtaja
Avoin, II viulu äänenjohtaja
Elina Rusi, II viulu, varaäänenjohtaja
Sari Deshayes
Siiri Alanko
Susanne Helasvuo
Leena Ihamuotila
Mervi Kinnarinen
Maarit Kyllönen
Kanerva Mannermaa
Salla Mertsalo
Tiina Paananen
Aleksandra Pitkäpaasi
Kati Rantamäki
ALTTOVIULU
Jussi Tuhkanen, äänenjohtaja
Riitta-Liisa Ristiluoma, äänenjohtaja
Saara Kurki, varaäänenjohtaja
Tuula Saari
Ilona Rechardt
Mari Viluksela
SELLO
Riitta Pesola, soolosellisti
Avoin, soolosellisti
Mikko Pitkäpaasi, varaäänenjohtaja
Jukka Kaukola
Janne Aalto
KONTRABASSO
Panu Pärssinen, äänenjohtaja
Mikko Kujanpää, varaäänenjohtaja
Matti Tegelman
HUILU
Avoin, äänenjohtaja
Heljä Räty, varaäänenjohtaja
OBOE
Anni Haapaniemi, äänenjohtaja
Marja Talka, varaäänenjohtaja
KLARINETTI
Olli Leppäniemi, äänenjohtaja
Asko Heiskanen, varaäänenjohtaja
FAGOTTI
Jaakko Luoma, äänenjohtaja
Antti Salovaara, varaäänenjohtaja
KÄYRÄTORVI
Tero Toivonen, äänenjohtaja
Ilkka Hongisto, varaäänenjohtaja
TRUMPETTI
Antti Räty, äänenjohtaja
Janne Ovaskainen, varaäänenjohtaja
PATARUMMUT
Antti Rislakki, äänenjohtaja
TAITEELLINEN JOHTORYHMÄ
Jukka Rantamäki
Ilkka Hongisto
Maati Rehor
VS. INTENDENTTI
Tuomo Huhdanpää
II INTENDENTTI
Anna Jaskiewicz
MARKKINOINTISUUNNITTELIJA
Katja Mentula
TUOTTAJAT
Miina Sivula
Lotta Vartiainen
NUOTISTONHOITAJA
Satu Eronen
ORKESTERIKOORDINAATTORI
Susann Holmberg
VASTAAVA TUOTANTOJÄRJESTÄJÄ
Jukka Kauppi
TUOTANTOJÄRJESTÄJÄ
Tuomas Hokkanen
Oikeudet muutoksiin pidätetään / Subject to change without notice.
To 8.10. klo 19
Tapiolasali
Andrew Manze, kapellimestari
Timothy Ridout, alttoviulu
Nuoren polven alttoviulutähti Timothy Ridout esiintyy solistina ruotsalaisen Anders Hillborgin konsertossa. Sibeliuksen kolmas sinfonia ja Schönbergin toinen kamarisinfonia soivat Andrew Manzen johtamana.
To 22.10. klo 19
Tapiolasali
Kaapo Ijas, kapellimestari
Aurora Marthens, sopraano
Tuomas Miettola, tenori
Matti Turunen, basso
EMO Ensemble
Kamarikuoro Audite
Haydnin luomiskertomukseen sukeltava oratorio sisältää koko maailman. Pirskahteleva Luominen soi komeasti VocalEspoon ja Tapiola Sinfoniettan yhteistuotannossa.
ESPOON KULTTUURIKESKUS
Kulttuuriaukio 2, 02100 Espoo
tapiola.sinfonietta@espoo.fi
