Carolin Widmann
viulu ja liidaus / leader/ fiol och ledare
Gáddjá ja Biret Haarla Pieski
tanssi / dance /dans
Sinna Virtanen
ohjaus/ direction / regi
Jenni Pystynen
skenografi/ scenography / scenografi
Outi Forstén
kakku ja puvustus/ cake and costumes / tårtbagare & kostym
Fanni Lyytikäinen
tanssijoiden takit ja kaulukset / dancers’ jackets and collars / dansarnas jackor och kragar
Sophia Heikkilä
The Birthday of the Infanta -sadun kertoja / narrator / berättare
Meri Englund
konserttimestari / konsertmästare / concert master
Kiitos Helsingin Kaupunginteatterin tarpeisto! / Thanks to the Props Department at Helsinki City Theatre! / Tack till rekvisitaavdelningen vid Helsingfors stadsteater!
Muistathan hiljentää puhelimesi!
Ethän äänitä, valokuvaa tai videoi konserttia. Voit valokuvata orkesteria ennen konserttia ja aplodien aikana sekä jakaa valokuvia somessa mainiten meidät, @tapiolasinfonietta.
Käytäthän tuoksuja maltillisesti.
Sitoudumme noudattamaan turvallisemman tilan periaatteita.
/
Please remember to put your mobile on silent!
Please do not record, take photos or film the concert. You are welcome to take photos of the orchestra before the concert and during the applause, and to share them on social media, tagging us, @tapiolasinfonietta.
Please use scents with discretion.
We are committed to adhering to the principles of a safer space.
/
Kom ihåg att sätta din mobil på ljudlöst!
Du får inte spela in, fotografera eller filma konserten. Du får fotografera orkestern före konserten och under applåderna samt dela bilderna på sociala medier och tagga oss, @tapiolasinfonietta.
Använd parfym med måtta.
Vi förbinder oss att följa principerna för en tryggare rum.
Hildegard Bingeniläinen: Spiritus Sanctus vivificans vita
Richard Strauss: Viulukonsertto d-molli op. 8
Allegro
Lento
Rondo
Franz Schreker: Geburtstag der Infantin (”Infantan syntymäpäivä”, alkuperäisversio)
Fanfaari – Infanta ja hänen leikkitoverinsa
Aatelispoikien kulkue ja onnittelut
Härkätaistelu
Infanta
Marionetit
Nuestra Senora del Pilazin kirkon tanssivien poikien menuetti
Kääpiön kolme tanssia: Kevään tuuli – Tanssi sinisissä sandaaleissa
maissipellossa – Tanssi syksyn punaisessa puvussa
Ruusu
Peili
Hildegard von Bingen: Spiritus sanctus vivificans vita, antiphon
Richard Strauss: Concerto for Violin and Orchestra in D minor, Op. 8
Allegro
Lento
Rondo
Franz Schreker: Der Geburtstag der Infantin
Fanfare – The Infanta and Her Playmates
Procession and Congratulations of the Noble Boys
The Bullfight
The Infanta
The Marionettes
Minuet of the Dancing Boys of the Church of Nuestra Señora del Pilar
The Dwarf’s Three Dances:
The Spring Wind
Dance in Blue Sandals in the Cornfield
Dance in the Red Garment of Autumn
The Rose of the Infanta
The Mirror
Hildegard von Bingen: Spiritus Sanctus vivificans vita
Richard Strauss: Konsert för violin och orkester d-moll op. 8
Allegro
Lento
Rondo
Franz Schreker: Der Geburtstag der Infantin, danspantomim
Inledningsfanfar – Prinsessan leker med sina kamrater
Procession och de nobla gossarnas gratulation
Tjurfäktning
Prinsessan tackar gratulanterna
Dockteater
Gossarna från kyrkan Nuestra Senora del Pilar dansar menuett
Dvärgens tre danser: Med vinden om våren – Dans över
säden i blå sandaler – Dans om hösten i röda kläder
Rosen
Spegeln
Joel Järventausta: Naava
Galina Ustvolskaja: Konsert för piano, stråkar och pukor
• Paus •
Ludwig van Beethoven: Symfoni nr 3 i Ess-dur op. 55, ”Eroica”
Allegro con brio
Marcia funebre: Adagio assai
Scherzo: Allegro vivace
Finale: Allegro molto
Saksalainen Carolin Widmann on häkellyttävän monipuolinen muusikko, joka esiintyy sooloresitaaleissa, orkesterin solistina, kamarimuusikkona sekä viulisti-johtajana ja taitaa myös periodisoittimet. Hänen hallitsemansa viulurepertuaari kattaa niin klassis-romanttiset konsertot kuin meidän aikamme sävelet.
Widmannin viimeaikaisiin esiintymisiin lukeutuvat konsertit Budapestin festivaaliorkesterin, Hannoverin radion sinfoniaorkesterin, Ranskan radion filharmonisen orkesterin, Lissabonin Gulbenkian-orkesterin kanssa.
Nykymusiikin suvereenina tulkkina Widmann on kantaesittänyt mm. Pierre Boulezin, Peter Eötvösin, Erkki-Sven Tüürin, Wolfgang Rihmin, Enno Poppen, Rebecca Saundersin ja Hans Abrahamsenin teoksia. Suomessa Widmann muistettaneen Veli-Matti Puumalan häntä varten kirjoittaman Tree of Memories -viulukonserton kantaesityksestä, jonka hän soitti ”keskittyneen kiihkeästi” (HS, 2022). Carolin Widmannin veli Jörg Widmann on säveltäjä, jonka teoksia viulisti on niin ikään kantaesittänyt.
Widmannin soitin on Giovanni Battista Guadagninin viulu vuodelta 1782 ja lainassa hyväntekeväisyysjärjestöltä.
Biret Haarla Pieski on koreografi ja esiintyjä Utsjoelta, Suomen puolen Saamenmaata. Hänen praktiikkansa kostuu esitystaiteesta, videoteoksista, installatioista ja tanssitaiteesta. Hänen uusin teos Päähenkilö sai ensi-iltansa Kiasman URB Festivaalilla Sinne Galleriassa 2026 ja hänen teoksiaan on näytetty mm. Beursschouwburg Brysselissä, Kiasma Teatterissa, Black Box Oslossa sekä ISSUE Project Room New Yorkissa. Hän on tehnyt yhteistyötä monien taiteilijoiden kanssa, kuten Pauliina Feodoroff, Marja Helander, Outi Pieski, Niillas Holmberg, Jakop Janssønn, Hayden Dean ja Gáddjá Haarla Pieski, joista syntyneitä töitä on näytetty mm. Tanssin Talo Helsingissä, Sundance Film Festivaalilla, Helsinki Biennaalissa, Munch Museet Oslossa, KINDL Berliinissä sekä Venetsian Biennaalissa. Hänet palkittiin Kuopio Tanssii ja Soi Festivaalin Tanssin Nuori Tekijä -palkinnolla 2024.
Gáddjá Haarla Pieski on tanssija, esiintyjä ja koreografi (Uniartsin koreografian maisteriohjelma 2025–) Utsjoelta, Sápmista, ja hän toimii Helsingissä ja Utsjoella. Hän valmistui Suomen kansallisoopperan balettikoulusta vuonna 2019 ja sai tanssin kandidaatin tutkinnon P.A.R.T.S.:sta (Performing Arts Research and Training Studios) vuonna 2022. Hänen teoksensa Biret Haarla Pieskin kanssa, Starting from Staring, sai ensi-iltansa Beursschouwburgissa osana Art & Land – EU:n saamelaisviikkoa Brysselissä vuonna 2022. Hän on tehnyt yhteistyötä ja esiintynyt kirjailija Niillas Holmbergin, säveltäjä Jakop Janssønn ja Biret Haarla Pieskin kanssa performanssikonsertissa Juovssaheaddi Bodøssä – Euroopan kulttuuripääkaupungissa 2024; sekä teatteriohjaaja Pauliina Feodoroffin kanssa performanssissa Matriarchy Saamelaispaviljongissa Venetsian biennaalissa 2022. Hänelle myönnettiin Kuopion tanssifestivaalin Nuori tanssitaiteilija -palkinto vuonna 2024.
Sinna Virtanen valmistui dramaturgiksi Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta vuonna 2015. Valmistumisensa jälkeen hän on työskennellyt laaja-alaisesti monitaiteilijana, sooloartistina ja osana erilaisia työryhmiä Suomessa ja kansainvälisesti. Vuonna 2018 Arvostelijain liitto myönsi Kritiikin kannukset -palkinnon Virtasen, Felicia Honkasalon ja Akuliina Niemen taiteilijaryhmälle.
Virtasen teoksissa sulautuvat yhteen erilaiset materiaalisuudet, mediumit, yhteistyöt ja katsojakokemukset. Teokset syntyvät aina eri taidemuotojen risteyskohdissa, missä ne koettelevat, hämärtävät ja piirtävät uudelleen rajan teoksen ja katsojan välille.
Viime vuosina Virtanen on ohjannut ja käsikirjoittanut antiikin myyttiin nojaavan Arakhnen Espoon &-teatterissa sekä Marja-Liisa Vartiosta kertovan näytelmän Maan ja veden välissä Lahden kaupunginteatterissa.
Jenni Pystynen on suunnittelija, joka työskentelee valon, videon ja tilan kanssa eri konteksteissa arkkitehtuurista esittävään taiteeseen ja installaatioista elokuvaan. Hän on toiminut suunnittelijana Lontoossa ja Helsingissä tehden kansainvälisiä arkkitehtonisia suunnitteluprojekteja, skenografiaa esittävälle taiteelle, näyttelysuunnitteluja museoille ja elokuvaohjauksia.
Suunnittelijana Pystynen on kiinnostunut valon subliminaalisesta ulottuvuudesta, siitä kuinka valo ei määritä vain näkemäämme vaan vaikuttaa meihin myös biologisesti ja psykologisesti. Pystynen on kasvanut pohjoisen taivaan alla – sen valo ja pimeys ovat hänen suurin inspiraation lähteensä.
I VIULU
Meri Englund
Sayaka Kinoshiro
Sari Deshayes
Susanne Helasvuo
Onni Kunnola
Erkki Louko
Aino Szalai
Mariko Matsumoto
Elisa Rusi
Siiri Alanko
Maarit Kyllönen
Tiina Paananen
Katariina Lankinen
Kati Rantamäki
Pia Sundroos
ALTTOVIULU
Riitta-Liisa Ristiluoma
Jussi Tuhkanen
Mari Viluksela
Harry Swainston
Tuula Saari
SELLO
Mikko Ivars
Riitta Pesola
Mikko Pitkäpaasi
Jukka Kaukola
Janne Aalto
KONTRABASSO
Panu Pärssinen
Mikko Kujanpää
Matti Tegelman
HUILU
Saara Lehtinen
Heljä Räty
OBOE
Anni Haapaniemi
Marja Talka
KLARINETTI
Olli Leppäniemi
Asko Heiskanen
FAGOTTI
Jaakko Luoma
Antti Salovaara
KÄYRÄTORVI
Tero Toivonen
Ilkka Hongisto
Jonathan Nikkinen
Matias Parikka
TRUMPETTI
Antti Räty
Janne Ovaskainen
TIMPANI
Antti Rislakki
LYÖMÄSOITTIMET
Donatien Conversat
Atte Karhinen
Mitja Koskiluoma
Juho Rasimus
Janne Savela
HARPPU
Hilda Kunnola
Bancroftin ura on ollut vahvasti nousujohteinen. Hän nousi kansainvälisen yleisön tietoisuuteen vuonna 2018 voitettuaan nuorten kapellimestareiden Malko-kilpailun ensimmäisen palkinnon ja yleisöpalkinnon. Marraskuussa 2021 lopulla hän sai Royal Philharmonic Societyn Vuoden kapellimestari -palkinnon. Vuonna 2023 hän aloitti Tukholman kuninkaallisen filharmonisen orkesterin ylikapellimestarina.
Syksyllä 2020 Bancroft aloitti työnsä BBC:n Walesin kansallisen orkesterin ylikapellimestarina. Malko-kapellimestarikilpailun voitettuaan hän on debytoinut useissa kansainvälisissä orkestereissa, näiden joukossa ovat BBC:n sinfoniaorkesteri, Tukholman kuninkaallinen filharmoninen orkesteri, Ruotsin radion sinfoniaorkesteri, Tanskan kansallinen sinfoniaorkesteri, Rotterdamin orkesteri, Norjan kansallisoopperan orkesteri, Rai Torino sekä Göteborgin ja Islannin sinfoniaorkesterit. Kaudella 2021/22 Bancroft teki deyyttinsä Ensemble InterContemporain -orkesterissa ja Baltimoren sinfoniaorkestereissa. Pohjois-Amerikassa hän on vieraillut myös Atlantan, Seattlen ja Cincinnatin sinfoniaorkestereissa. Kiinan debyyttinsä hän teki Pekingissä johtaen NCPA-orkesteria.
Bancroftin ura on ollut vahvasti nousujohteinen. Hän nousi kansainvälisen yleisön tietoisuuteen vuonna 2018 voitettuaan nuorten kapellimestareiden Malko-kilpailun ensimmäisen palkinnon ja yleisöpalkinnon. Marraskuussa 2021 lopulla hän sai Royal Philharmonic Societyn Vuoden kapellimestari -palkinnon. Vuonna 2023 hän aloitti Tukholman kuninkaallisen filharmonisen orkesterin ylikapellimestarina.
Syksyllä 2020 Bancroft aloitti työnsä BBC:n Walesin kansallisen orkesterin ylikapellimestarina. Malko-kapellimestarikilpailun voitettuaan hän on debytoinut useissa kansainvälisissä orkestereissa, näiden joukossa ovat BBC:n sinfoniaorkesteri, Tukholman kuninkaallinen filharmoninen orkesteri, Ruotsin radion sinfoniaorkesteri, Tanskan kansallinen sinfoniaorkesteri, Rotterdamin orkesteri, Norjan kansallisoopperan orkesteri, Rai Torino sekä Göteborgin ja Islannin sinfoniaorkesterit. Kaudella 2021/22 Bancroft teki deyyttinsä Ensemble InterContemporain -orkesterissa ja Baltimoren sinfoniaorkestereissa. Pohjois-Amerikassa hän on vieraillut myös Atlantan, Seattlen ja Cincinnatin sinfoniaorkestereissa. Kiinan debyyttinsä hän teki Pekingissä johtaen NCPA-orkesteria.
Hildegard von Bingen (1098–1179) syntyi Reininmaalla aatelisperheeseen ja lähetettiin ns. oblaattina luostariin. Hildegard aloitti luostariuransa kahdeksanvuotiaana ja perusti vuonna 1150 oman luostarin Bingenin lähelle St. Rupertsbergiin. Hildegard oli aikansa suuri näkyjen näkijä, ”Reinin Sibylla” ja ”Bingenin jalokivi”, joka säveltämisen lisäksi julkaisi teologisia selityksiä, kirjoituksia sairauksien syistä, hoidoista ja luonnonlääkityksestä sekä ruokareseptejä.
Hänen sävellyskokoelmistaan laajin on Symphonia armonie celestium revelationum (1150–1160), ”Sinfonia taivaallisten ilmestysten harmoniasta”. Otsikko ei viittaa moniäänisyyteen tai sointuoppiin, vaan harmoniaan, joka vallitsee ihmisen ja maailman sekä ihmisen ja Jumalan välillä. Kokoelmasta löytyvä antifoni Spiritus Sanctus vivificans vita on omistettu elävälle ja elämää antavalle Pyhälle hengelle, joka edustaa Hildegardille sekä juuria, elämän perustaa, että kasvavaa, eheyttävää ja parantavaa voimaa.
Hildegardin antifonit eivät ole tyypillistä keskiaikaista veisuuta. Hänen yksiääniset melodiansa kaartuvat pitkinä, arvaamattomasti polveilevina ja vapaasti melismoivina. Sanan ja sävelen tiivis liitto tuottaa mielikuvituksellista taidetta, joka vaatii laajalla äänialallaan ja suurilla intervalleillaan esittäjältä paljon. Yksiääniset ja koristeelliset sävelmät sopivat myös melodiasoittimilla esitettäviksi, mutta musiikin yhteyttä Hildegardin elämän synnyn ja luomistyön yhteyttä painottavaan feminiiniseen teologiaan ei tule unohtaa.
Franz Schreker (1878–1934) syntyi juutalaisen hovivalokuvaajan perheeseen ja päästyään Wienin konservatorioon sai sävellyksen opettajakseen Robert Fuchsin, joka oli vähän aiemmin opettanut Sibeliusta. Läpimurtona voi pitää Tapiola Sinfoniettan syksyllä 2025 esittämää Intermezzoa op. 8 (1901), mutta laajempaa huomiota saavutti vuonna 1908 tanssijatar Grete Wiesenthalin tilaama balettipantomiimi Der Geburtstag der Infantin.
Teoksen pohjana oli Oscar Wilden vuonna 1891 julkaisema satu The Birthday of Infanta, joka on suomennettu nimellä ”Espanjan prinsessan syntymäpäivä”. Espanjan prinsessa on mahdollinen kruununperijä, kun taas infanta on kruununperijän sisar, jolla ei ole oikeutta kruununperimykseen. Musiikillisista infantoista kuuluisin on kuollut infanta, jolle Ravel sävelsi Pavanen. Wilden kuvailema infanta muistuttaa Velazquezin maalaamaa infanta Maria Teresan (1651-1673) muotokuvaa.
Tarinassa Espanjan infanta viettää 12-vuotissyntymäpäiväänsä ja palatsin piha on koristettu kukkasten valtamerellä. Paikalle on kutsuttu aatelispoikia ja infantaa huvitetaan esittämällä leikkimielinen härkätaistelu keppihevosin ja nukketeatteria. Eniten infantaa huvittaa kuitenkin tanssiva kääpiö, joka on löydetty metsästä vapaana kuljeskelemasta. Infanta kiittää tanssivaa kääpiötä viskaamalla hänelle ruusun.
Kääpiö pitää kukkaa rakkauden osoituksena, mutta ihmettelee, miksi ihmiset nauravat hänelle. Sen hän ymmärtää nähdessään itsensä ensi kertaa peilistä ja tajutessaan infantan pilkanneen häntä. Kääpiö kuolee särkyneeseen sydämeen, ja infanta ilmoittaa vastedes leikkivänsä vain sellaisten ihmisten kanssa, joilla ei ole sydäntä.
Wilden sadussa törmäävät kauneus ja julmuus tavalla, joka muistuttaa ulkoiseen kauneuteen tähtäävän taiteen pinnallisuudesta ja sydämettömyydestä. Schrekerin tanssiteos valmistui esitettäväksi taidemaalari Gustav Klimtin suunnittelemaan tapahtumaan, ja puvustus laadittiin Velazquezin maalausten pohjalta. Musiikki suuntautui Klimtin edustamaan modernistiseen mutta koristeelliseen jugendtyyliin, joka pyrki yhdistämään eri taidemuotoja jälkiwagnerilaiseksi yhteistaideteokseksi.
Schrekerin näyttämömusiikki on sävelletty monttukokoiselle orkesterille. Säveltäjä palasi teokseen vuonna 1922 ja laati siitä orkesterisarjan suurelle orkesterille. Siinä kokoonpanon lisäksi muuttui tarina, jonka traaginen ydin hukkui ylellisen orkesterisoinnin alle. Alkuperäinen musiikki löydettiin uudelleen 1990-luvulla.
Syntymäpäiväjuhlallisuudet käynnistyvät alkufanfaarilla, infantan ja hänen entouragensa esittelyllä. Kukkea kauneusnäky kattaa moniväristen tulppaanien sotilaalliset rivistöt ja livertävät linnut. Seuraavat kohtaukset käyvät tiivisti läpi juhlallisuuksia. Härkätaistelu antaa aihetta leikkidraamalle ja kastanjettien paikallisvärille. Infantan musiikillinen muotokuva on herttainen kuin hovikuvaajan otos.
Kääpiön ilmaantuminen tuo musiikkiin särmää, riitasointuja ja komiikkaa, joka kuvastaa jalosukuisen yleisön ihastusta groteskiuteen. Kääpiön tanssit aiheineen kertovat hänen viattomasta ja tasapainoisesta luontosuhteestaan. Kerronta syvenee entisestään, kun infanta heittää kääpiölle valkoisen ruusun ja sytyttää hänen sydämensä. Totuus paljastuu sordinoiduissa vaskissa ja matalissa puhaltimissa kääpiön osuessa palatsissa Peilin eteen. Hän ymmärtää kaiken perustuneen hänen epämuodostuneisuutensa pilkkaamiseen. Kääpiö kuolee, mutta juhlat jatkuvat.
Richard Strauss (1864–1949) sävelsi konserttoja hyvin nuorena ja hyvin vanhana. Musiikkiopinnot alkoivat nelivuotiaana ja ensimmäiset sävellykset valmistuivat kuusivuotiaana. Pianonsoiton Strauss aloitti ennen kouluikää ja viulunsoiton opinnot käynnistyivät vuonna 1872 Baijerin hoviorkesterin konserttimestari Benno Walterin johdolla. Ensimmäisen käyrätorvikonserttonsa Strauss sävelsi vuonna 1882 isälleen, Baijerin hoviorkesterin soolocornisti Franz Straussille.
Vuosina 1881–82 valmistuneen viulukonserttonsa Strauss omisti Walterille, joka kantaesitti teoksen pianoversion säveltäjän kanssa. Luonnokset sävellykseen olivat syntyneet keväällä Ludwigsgymnasiumin matematiikan vihkoon, ja teos tuli viimeistellyksi kesälomalla. Strauss halusi antaa tilaisuuden opettajansa virtuoositaidoille ja oli tutkinut sitä varten Ludwig Spohrin ja Wihelm Ernstin taituriteoksia. Vanhoilla päivillään Strauss suhtautui nuoruuden teokseensa tylysti: ”Kenenkään ei olisi pitänyt säveltää mitään tuollaista Brahmsin jälkeen.”
Tuomiota voi pitää epäoikeudenmukaisena, ja harvinaisuudeksi jäänyt konsertto on mainettaan paljon parempi. Nuori Strauss on varmaotteinen ja romanttisessa tunneilmaisussaan ennakkoluuloton säveltäjä. Ensimmäinen osa (Allegro) alkaa orkesterin päättäväisellä ja dramaattisella avauksella. Sooloviulu laitetaan heti virtuoosiseen valokeilaan ja runsaasti kylvetty taiturikuviointi levittää sonaattimuotoa ja teemojen käsittelyä yli äyräiden. Monet soittimelliset yksityiskohdat todistivat herkkää korvaa ja teknistä osaamista.
Hidas osa (Lento, ma non troppo) on lyhyt ja surumielinen. Laulavan melodian liikuttelussa erottuvat tulevan laulu- ja oopperasäveltäjän lahjat ja liikkuvampi välitaite tuo haikeaan tunnelmaan lohtua. Iloisessa ja ilkikurisessa finaalirondossa (Prestissimo) ei säästellä solistia, joka saa viskellä korukuvioitaan kuin viulistinen Zerbinetta oopperasta Ariadne Naxos-saarella. Pyörityksen lomaan sijoittuu vaihtelevia, siroja ja lemmekkäitä kohtauksia, mutta viimeinen sana on kimalteisella rondoteemalla.
Erwin Schulhoff syntyi Prahassa juutalais-saksalaiseen perheeseen ja opiskeli musiikkia Wienissä Robert Teichmüllerin ja Leipzigissa Max Regerin johdolla. Myöhäisromantiikan ja modernismin välimaastoa tutkinut säveltäjä kypsyi ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoissa Saksan itärintamalla.
Sodan jälkeen Schulhoffin suureksi innoittajaksi nousi dadaistinen kuvataide, George Groszin ja Otto Dixin maalaukset, sekä jazz.”Minusta tuli groteski, burleski, humoristi. Ja nyt seison tulevaisuuden kynnyksellä uhmakkaana ja kirottuna”, luonnehti säveltäjä muutostaan. Natsit julistivat Schulhoffin sävellykset valtaantulonsa jälkeen ”rappiotaiteeksi” ja sulkivat säveltäjän vuonna 1941 Wülzburgin vankilaan, jossa hän seuraavana vuonna kuoli tuberkuloosiin.
Vuonna 1921 valmistunut Sarja kamariorkesterille op. 37 oli yksi Schulhoffin ensimmäisiä jazzin inspiroimia teoksia. Säveltäjäystävä Alban Bergille hän tunnusti noihin aikoihin tanssivansa yökaudet ravintoloissa ”silkasta rytmien tuottamasta ilosta ja alitajunnan täyttämästä aistinautinnosta”. Kamariorkesterisarja vertautuu barokin tanssisarjoihin ja tarjoaa katsauksen 1920-luvun muotitansseihin.
Sarjassa on riehakkaita jazz-numeroita ja kaksi hitaana tunnelmoivaa kappaletta, jousisoolojen koristama Boston-valssi ja eksoottisena vihjaileva Tango. Aloittava Ragtime edustaa enemmän saksalaista kuin amerikkalaista perinnettä. Shimmy oli olkapäitä ravisteleva muotivillitys ja militarismia parodioivan Stepin Schulhoff on uskonut pelkille lyömäsoittimille. Päättävä Jazz poikkeaa linjasta latinalaisten kansantanssien suuntaan.
Schulhoff pohjusti teosta myös dadaistisella runolla, josta ei kuulijalle ole välttämättä apua: ”Suokaa minulle ennenkuulumattomat voimat / minä syön teidät kaikki / menkää makkaratehtaalle / Sikojen soittokunta!!! / Sitten maailmankaikkeudessa tulee hetki / jolloin muutun BAYERIN aspiriiniksi.”
Teksti: Antti Häyrynen
Erwin Schulhoff syntyi Prahassa juutalais-saksalaiseen perheeseen ja opiskeli musiikkia Wienissä Robert Teichmüllerin ja Leipzigissa Max Regerin johdolla. Myöhäisromantiikan ja modernismin välimaastoa tutkinut säveltäjä kypsyi ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoissa Saksan itärintamalla.
Sodan jälkeen Schulhoffin suureksi innoittajaksi nousi dadaistinen kuvataide, George Groszin ja Otto Dixin maalaukset, sekä jazz.”Minusta tuli groteski, burleski, humoristi. Ja nyt seison tulevaisuuden kynnyksellä uhmakkaana ja kirottuna”, luonnehti säveltäjä muutostaan. Natsit julistivat Schulhoffin sävellykset valtaantulonsa jälkeen ”rappiotaiteeksi” ja sulkivat säveltäjän vuonna 1941 Wülzburgin vankilaan, jossa hän seuraavana vuonna kuoli tuberkuloosiin.
Vuonna 1921 valmistunut Sarja kamariorkesterille op. 37 oli yksi Schulhoffin ensimmäisiä jazzin inspiroimia teoksia. Säveltäjäystävä Alban Bergille hän tunnusti noihin aikoihin tanssivansa yökaudet ravintoloissa ”silkasta rytmien tuottamasta ilosta ja alitajunnan täyttämästä aistinautinnosta”. Kamariorkesterisarja vertautuu barokin tanssisarjoihin ja tarjoaa katsauksen 1920-luvun muotitansseihin.
Sarjassa on riehakkaita jazz-numeroita ja kaksi hitaana tunnelmoivaa kappaletta, jousisoolojen koristama Boston-valssi ja eksoottisena vihjaileva Tango. Aloittava Ragtime edustaa enemmän saksalaista kuin amerikkalaista perinnettä. Shimmy oli olkapäitä ravisteleva muotivillitys ja militarismia parodioivan Stepin Schulhoff on uskonut pelkille lyömäsoittimille. Päättävä Jazz poikkeaa linjasta latinalaisten kansantanssien suuntaan.
Schulhoff pohjusti teosta myös dadaistisella runolla, josta ei kuulijalle ole välttämättä apua: ”Suokaa minulle ennenkuulumattomat voimat / minä syön teidät kaikki / menkää makkaratehtaalle / Sikojen soittokunta!!! / Sitten maailmankaikkeudessa tulee hetki / jolloin muutun BAYERIN aspiriiniksi.”
Teksti: Antti Häyrynen
Tapiola Sinfonietta on vakiinnuttanut asemansa Suomen johtavana kamariorkesterina. Vuonna 1987 perustettu Espoon kaupunginorkesteri on 43 soittajan dynaaminen kokoonpano, jonka raikkaat ja vivahteikkaat tulkinnat saavat kiitosta aikakaudesta ja tyylisuunnasta riippumatta.
Orkesteri esiintyy usein ilman kapellimestaria, mikä kuuluu kamarimusiikillisena yhteissoittona, jossa jokaisella muusikolla on ratkaiseva rooli.
Vuodesta 2000 alkaen orkesterilla on ollut johtamismalli, jossa orkesterin taiteellisesta suunnittelusta vastaa kahden muusikon ja intendentin muodostama johtoryhmä. Keskustelevuus ja monitaiteellisuus ulottuvat myös yhteistyöhön taiteellisten partnereiden, residenssitaiteilijoiden sekä vierailevien kapellimestarien ja solistien kanssa. Kaudella 2025–2026 taiteellisina partnereina toimivat sellisti-kapellimestari Nicolas Altstaedt, kapellimestari Ryan Bancroft ja kitaristi-säveltäjä Marzi Nyman. Residenssitaiteilijana työskentelee pianisti Irina Zahharenkova.
Orkesterin kotisali on Espoon kulttuurikeskuksessa, ja esiintymiset saavuttavat kuulijoita myös konserttisalien ulkopuolella. Poikkeuksellisen laaja-alainen yleisötyö tavoittaa Espoossa kaikki ikäryhmät kohtuvauvoista senioreihin.
Orkesteri vierailee säännöllisesti kotimaisilla festivaaleilla. Vierailut ulkomailla ovat vahvistaneet kansainvälistä tunnettuutta palkitun diskografian ohella.
VIULU
Meri Englund, I konserttimestari
Janne Nisonen, I konserttimestari
Jukka Rantamäki, II konserttimestari
Sayaka Kinoshiro, II viulu äänenjohtaja
Avoin, II viulu äänenjohtaja
Elina Rusi, II viulu, varaäänenjohtaja
Sari Deshayes
Siiri Alanko
Susanne Helasvuo
Leena Ihamuotila
Mervi Kinnarinen
Maarit Kyllönen
Kanerva Mannermaa
Salla Mertsalo
Tiina Paananen
Aleksandra Pitkäpaasi
Kati Rantamäki
ALTTOVIULU
Jussi Tuhkanen, äänenjohtaja
Riitta-Liisa Ristiluoma, äänenjohtaja
Saara Kurki, varaäänenjohtaja
Tuula Saari
Ilona Rechardt
Mari Viluksela
SELLO
Riitta Pesola, soolosellisti
Avoin, soolosellisti
Mikko Pitkäpaasi, varaäänenjohtaja
Jukka Kaukola
Janne Aalto
KONTRABASSO
Panu Pärssinen, äänenjohtaja
Mikko Kujanpää, varaäänenjohtaja
Matti Tegelman
HUILU
Avoin, äänenjohtaja
Heljä Räty, varaäänenjohtaja
OBOE
Anni Haapaniemi, äänenjohtaja
Marja Talka, varaäänenjohtaja
KLARINETTI
Olli Leppäniemi, äänenjohtaja
Asko Heiskanen, varaäänenjohtaja
FAGOTTI
Jaakko Luoma, äänenjohtaja
Antti Salovaara, varaäänenjohtaja
KÄYRÄTORVI
Tero Toivonen, äänenjohtaja
Ilkka Hongisto, varaäänenjohtaja
TRUMPETTI
Antti Räty, äänenjohtaja
Janne Ovaskainen, varaäänenjohtaja
PATARUMMUT
Antti Rislakki, äänenjohtaja
TAITEELLINEN JOHTORYHMÄ
Jukka Rantamäki
Ilkka Hongisto
Maati Rehor
VS. INTENDENTTI
Tuomo Huhdanpää
II INTENDENTTI
Anna Jaskiewicz
MARKKINOINTISUUNNITTELIJA
Katja Mentula
TUOTTAJAT
Miina Sivula
Lotta Vartiainen
NUOTISTONHOITAJA
Satu Eronen
ORKESTERIKOORDINAATTORI
Susann Holmberg
VASTAAVA TUOTANTOJÄRJESTÄJÄ
Jukka Kauppi
TUOTANTOJÄRJESTÄJÄ
Tuomas Hokkanen
Oikeudet muutoksiin pidätetään / Subject to change without notice.
To 1.10. klo 19
Tapiolasali
Ryan Bancroft, kapellimestari
Carolyn Sampson, sopraano
Beethovenin Kohtalonsinfonia kertoo, millaisella asenteella vastoinkäymiset kukistetaan. Ryan Bancroft ja sopraano Carolyn Sampson esittävät Cantelouben hehkeät Avergenelaislaulut, joita konsertissa valmistelee Schubertin Rosamunde-alkusoitto.
To 8.10. klo 19
Tapiolasali
Andrew Manze, kapellimestari
Timothy Ridout, alttoviulu
Nuoren polven alttoviulutähti Timothy Ridout esiintyy solistina ruotsalaisen Anders Hillborgin konsertossa. Sibeliuksen kolmas sinfonia ja Schönbergin toinen kamarisinfonia soivat Andrew Manzen johtamana.
ESPOON KULTTUURIKESKUS
Kulttuuriaukio 2, 02100 Espoo
tapiola.sinfonietta@espoo.fi
