Musiikki on usein tärkeässä roolissa teatteriesityksessä, millaisessa roolissa on teatteriohjaaja taidemusiikin konsertissa?
Sinna: Tämä onkin kiinnostava kysymys, johon ei ole yksiselitteistä vastausta... ja siksi kiinnostava haaste. Työskentelen usein niin, että saatan yhteen yllättäviä elementtejä ja materiaaleja, jotka yhdessä synnyttävät kiinnostavaa näyttämöllistä sisältöä. Konserttiohjaajan roolissa olen liikkeellä saman ajatuksen kanssa.
Linda: Ohjaaja voi taidemusiikin kontekstissa vahvistaa tai haastaa musiikin absoluuttisuutta, tarkkuutta sekä teoksen näkökulmaa, sisältöjä ja erilaisia tulkintoja. Ohjaajalla on mahdollisuus avata konsertin kokijan aisteja ja ajattelua laajemmalle ja toisaalta keskittää niitä. Ohjaajan taide on konsertissa parhaimmillaan samaa kuin teatteriesityksessäkin: merkitysten luomista asioille, jotka eivät välittömästi ole sanallistettavissa tai tulkittavissa pelkästä kirjoitetusta materiaalista.
Millaisia aikeita teillä on Indie-konserttien suhteen näin ensituntumalla?
L: Meitä kiinnostaa jatkaa Indie-sarjan rohkeaa eri taiteenlajien yhdistämistä orgaanisesti ja yllättävästi. Ainutkertaisuus ja yllätyksellisyyden ja improvisatoristen elementtien yhdistäminen tarkaksi harjoiteltuun ja eheään on ollut yksi keskeisistä lähtöajatuksistamme. Temaattisesti ja sävellyksellisesti erilaisten konserttien kokonaisuus rohkaisee tähän, ja eri teokset ja tekijät inspiroivat kutsumaan vierailijoiksi omaäänisiä taiteilijoita.
S: Iso, haastava ja kutkuttava kysymys on, että miten haastavassa aikaraamissa saattaa upean orkesterin ja tarkassa ja pitkässä prosessissa rakennetun ohjelmiston rinnalle jotain, joka tekee konserttikokemuksesta ainutlaatuisen ja erilaisen. Kiinnostaa tuoda näyttämölle materiaaleja, esiintyjiä ja näyttämöllisiä tilanteita ja eleitä, joita tässä salissa ei ole aiemmin nähty.
Konserttisali ja orkesterin muusikoiden määrä rajoittaa jo itsessään ohjaajaa, vai rajoittaako?
L: Ei välttämättä! Totta kai konsertin harjoituskausi on lyhyempi ja rajallisempi kuin koko illan teatteriesityksessä. Mutta kuten kaikkien esittävien taiteiden kohdalla, reunaehdot ovat myös mahdollisuus. Mitä voimme luoda musiikin rinnalle tilaan, jolla on vahva oma luonteensa, jotta se voisi herättää totutusta konventiosta irrottautuvia affekteja ja toimintaa? Miten yhdistää tarkkaan ennalta sävelletty ja hetkessä tapahtuva?
S: Itseäni se pikemminkin inspiroi.
Unia ja utopiaa -konsertissa kuullaan Hildegard Bingeniläisen Spiritus Sanctus vivificans vita ja Oscar Wilden tarinaan pohjautuva Franz Schrekerin Geburtstag der Infantin. Millaisia ajatuksia ohjelma herättää?
S: Olen kiinnostunut tuomaan näyttämölle jotain spontaania, arvaamatonta, yllätyksellistä, hersyvää ja hetkessä syntyvää.
Takaisin luontoon? -konserteissa käsitellään luonnon ja kaupungistumisen kamppailua, jota kuvastavat niin Beethovenin Pastoraalisinfonia kuin Unsuk Chinin Graffiti. Näemmekö paimennäytelmän ja katutaideperformannssin kohtaamisen?
L: Haha! Tämä ei olisi lainkaan huono lähtökohta teokselle. Luonto on jatkuvassa muutoksessa, ja sen voimat suuria ja välillä ihmisen hallinnan tai käsityskyvyn ulkopuolella. Ilta yrittää saada näyttämön ja sen myötä yleisön tuntemaan itsensä eläväksi – osaksi jotakin vavahduttavaa.
Millaista yleisöä toivotte näkevänne tulevan kauden Indie-konserteissa?
L&S: Toivomme, että konsertit tuovat yhteen uteliaita ja ennakkoluulottomia klassisen musiikin ja esittävien taiteiden ystäviä rajoja rikkovan ja moniaistisen taiteen äärelle. Toivottavasti mahdollisimman monet ja monenlaiset pääsisivät kiinnostavan konserttisarjan äärelle. Ihmiset yhdessä kokemassa – siinä on jotain voimallista ja hienoa. Etenkin tässä ajassa.
