Queer-festivaali: Kaappimusiikkia

To / Thu / Tor
19.11.2026 klo 19

Espoon kulttuurikeskus | Espoo Cultural Centre | Esbo kulturcentrum

Janne Nisonen
kapellimestari / conductor / dirigent

Seth Parker Woods
sello / cello 

Meri Englund
konserttimestari / concertmaster / konsertmästare 

Konserteissamme / At our concerts / På våra konserter

Muistathan hiljentää puhelimesi!

Ethän äänitä, valokuvaa tai videoi konserttia. Voit valokuvata orkesteria ennen konserttia ja aplodien aikana sekä jakaa valokuvia somessa mainiten meidät, @tapiolasinfonietta.

Käytäthän tuoksuja maltillisesti.
Sitoudumme noudattamaan turvallisemman tilan periaatteita.

/

Please remember to put your mobile on silent!

Please do not record, take photos or film the concert. You are welcome to take photos of the orchestra before the concert and during the applause, and to share them on social media, tagging us, @tapiolasinfonietta.

Please use scents with discretion.
We are committed to adhering to the principles of a safer space.

/

Kom ihåg att sätta din mobil på ljudlöst!

Du får inte spela in, fotografera eller filma konserten. Du får fotografera orkestern före konserten och under applåderna samt dela bilderna på sociala medier och tagga oss, @tapiolasinfonietta.

Använd parfym med måtta.
Vi förbinder oss att följa principerna för en tryggare rum.

Ohjelma

Erkki Melartin: Lyydinen sarja, op. 102

Preludi (Quasi adagio)
Andantino
Allegretto grazioso
Marcia (Allegro)
Andantino
Moderato ed espresso
Andante

18´

Camille Saint-Saëns: Sarja sellolle ja orkesterille, op. 16

Prélude. Moderato assai
Sérénade. Andantino
Gavotte. Allegro non troppo
Romance. Molto adagio
Tarantelle. Presto

21´

• Väliaika •

20´

Pjotr Tšaikovski: Sinfonia nro 5 e-molli, op. 64

Andante – Allegro con anima
Andante cantabile, con alcuna licenza –
Moderato con anima – Andante mosso
Valse: Allegro moderato
Finale: Andante maestoso – Allegro vivace –
Molto vivace – Moderato assai e molto maestoso – Presto

Konsertin arvioitu kesto on n. 1 h 50 min sisältäen väliajan, ja se loppuu n. klo 20.50.
51´

Erkki Melartin: The Lyydinen Suite, Op. 102

Preludi (Quasi adagio)
Andantino
Allegretto grazioso
Marcia (Allegro)
Andantino
Moderato ed espresso
Andante

18´

Camille Saint-Saëns: Suite for Cello and Orchestra, Op. 16

Prélude. Moderato assai
Sérénade. Andantino
Gavotte. Allegro non troppo
Romance. Molto adagio
Tarantelle. Presto

21´

• Interval •

20´

Pjotr Tchaikovsky: Symphony No. 5 in E minor, Op. 64

Andante – Allegro con anima
Andante cantabile, con alcuna licenza –
Moderato con anima – Andante mosso
Valse: Allegro moderato
Finale: Andante maestoso – Allegro vivace –
Molto vivace – Moderato assai e molto maestoso – Presto

The concert is expected to last approximately 1 hour 50 minutes, including the interval, and will finish at around 8.50 pm.
51´

Erkki Melartin: Lyydinen-sviten, op. 102

Preludi (Quasi adagio)
Andantino
Allegretto grazioso
Marcia (Allegro)
Andantino
Moderato ed espresso
Andante

18´

Camille Saint-Saëns: Suite för cello och orkester, op. 16

Prélude. Moderato assai
Sérénade. Andantino
Gavotte. Allegro non troppo
Romance. Molto adagio
Tarantelle. Presto

21´

• Paus •

20´

Pjotr Tjajkovskij: Symfoni nr 5 i e-moll, op. 64

Andante – Allegro con anima
Andante cantabile, con alcuna licenza –
Moderato con anima – Andante mosso
Valse: Allegro moderato
Finale: Andante maestoso – Allegro vivace –
Molto vivace – Moderato assai e molto maestoso – Presto

Konserten beräknas pågå i cirka 1 timme och 50 minuter, inklusive paus, och avslutas cirka kl. 20.50.
51´

Hildegard von Bingen: Spiritus sanctus vivificans vita, antiphon

7´

Richard Strauss: Concerto for Violin and Orchestra in D minor, Op. 8

Allegro
Lento
Rondo

30´

Franz Schreker: Der Geburtstag der Infantin

Fanfare – The Infanta and Her Playmates
Procession and Congratulations of the Noble Boys
The Bullfight
The Infanta
The Marionettes
Minuet of the Dancing Boys of the Church of Nuestra Señora del Pilar
The Dwarf’s Three Dances:
The Spring Wind
Dance in Blue Sandals in the Cornfield
Dance in the Red Garment of Autumn
The Rose of the Infanta
The Mirror

The concert is expected to last approximately 1 hour 20 minutes, and will finish at around 7.50 pm.

The cake served at the concert is a vegan, nut-free lemon cake.

After-party following the concert

Immediately after the concert, a discussion led by Laura Friman with the evening’s performers will take place in the main foyer.
32´

Hildegard von Bingen: Spiritus Sanctus vivificans vita

7´

Richard Strauss: Konsert för violin och orkester d-moll op. 8

Allegro
Lento
Rondo

30´

Franz Schreker: Der Geburtstag der Infantin, danspantomim

Inledningsfanfar – Prinsessan leker med sina kamrater
Procession och de nobla gossarnas gratulation
Tjurfäktning
Prinsessan tackar gratulanterna
Dockteater
Gossarna från kyrkan Nuestra Senora del Pilar dansar menuett
Dvärgens tre danser: Med vinden om våren – Dans över
säden i blå sandaler – Dans om hösten i röda kläder
Rosen
Spegeln

Konserten beräknas pågå i cirka 1 timme och 20 minuter och avslutas cirka kl. 19.50. Observera att konserten inte innehåller någon paus.

Tårtan som serveras på konserten är en vegansk och nötfri citrontårta.

Efterfest direkt efter konserten

Direkt efter konserten hålls ett samtal i huvudfoajén, ledd av Laura Friman, med kvällens artister.
32´

Joel Järventausta: Naava 

7´

Galina Ustvolskaja: Konsert för piano, stråkar och pukor

20´

• Paus •

20´

Ludwig van Beethoven: Symfoni nr 3 i Ess-dur op. 55, ”Eroica”

Allegro con brio
Marcia funebre: Adagio assai
Scherzo: Allegro vivace
Finale: Allegro molto

Konserten beräknas pågå i cirka 1 timme och 50 minuter, inklusive paus (20 minuter), och avslutas cirka kl. 20.50.

Konsertpresentation inför konserten

Inför konserten kl. 18.10–18.30 hålls en presentation av konserten i den stora foajén på andra våningen.
50´

Taiteilijat

seth parker woods

Sello

The Guardian on ylistänyt Seth Parker Woodsia ”voiman ja viehkeyden sellistiksi”, jolla on ”kypsää taiteilijuutta ja kykyä venyä äärirajoille”. Tämä kolminkertainen Grammy-ehdokas on vakiinnuttanut maineensa monipuolisena ja uutta luovana taiteilijana eri musiikinlajeissa.

Viime konserttikausilla Woods on debytoinut New Yorkin ja Los Angelesin filharmonisten orkestereiden solistina ja soittanut ensimmäisen sooloresitaalinsa Lontoon Barbican Centressä. Hän soitti hiljattain myös Carlos Simonin kaksoiskonserton kantaesityksen solistina yhdessä pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa Hilary Hahnin kanssa.

Woods tunnetaan työskentelystään elävien säveltäjien kanssa, ja hän onkin kantaesittänyt lukuisia nimenomaan hänelle sävellettyjä konserttoja, kuten Tyshawn Soreyn, Nathalie Joachimin, Julia Adolphen ja Rebecca Saundersin teoksia. Woods on myös paneutunut syvällisesti afrikanamerikkalaisen avantgardistin Julius Eastmanin musiikkiin ja nostanut esityksillään ja suunnittelemillaan ohjelmistoilla säveltäjää ansaitusti Yhdysvaltain taidemusiikkikaanoniin.

Woods opettaa muun muassa Etelä-Kalifornian yliopiston Thornton School of Musicissa, ja hän on suorittanut tohtorintutkinnon Huddersfieldin yliopistossa. Muotilehdistössä Woods tiedetään omaleimaisesta tyylistään, joka on nostanut hänet muun muassa Varietyn ja Texas Monthlyn parhaiten pukeutuneiden listauksiin.

Janne nisonen

Kapellimestari
Pies makaa jalat pystyssä sohvalla tyhjässä huoneessa. Päällä ruutuhousut ja kärkikengät.

Janne Nisosen ura on kulkenut viulunsoitonopiskelijasta kamarimuusikoksi ja konserttimestarista kapellimestariksi. Nykyään Nisonen tunnetaan erityisesti klassisen ja varhaisromanttisen musiikin tyylikkäänä esittäjänä sekä uuden musiikin rohkeana esilletuojana. Tiettyä verevyyttä ja rouheutta Nisosen konsertteihin tuovat hänen kaustislaiset sukujuurensa: pelimanneja on ollut suvussa jo monessa polvessa.

Kotiorkesterinsa Tapiola Sinfoniettan konserttimestarin tuolilta Nisonen nousee säännöllisesti kapellimestarikorokkeelle johtamaan orkesteria. Nisonen ja Tapiola Sinfonietta tekivät Ferdinand Riesin kahdeksan sinfonian kokonaislevytyksen (Ondine), joka keräsi ylistäviä arvioita koti- ja ulkomaisessa lehdistössä. Erityiskiitosta ovat saaneet Nisosen ”poikkeuksellinen napakkuus, eloisa artikulointi, rytminen tehokkuus ja rientoisa ilmavuus” (HS 2024). Kuluva konserttikausi on viimeinen, jonka taiteellisesta suunnittelusta Nisonen vastaa yhdessä huilisti Hanna Juutilaisen ja intendentti Maati Rehorin kanssa.

Hiljattain Nisonen debytoi kapellimestarina Sinfonia Lahden ja Tampere Filharmonian kanssa ja levytti BBC Scottish Symphony Orchestran kanssa. Pori Sinfoniettan ylikapellimestarina Nisonen toimi vuosina 2016–2018. Janne Nisonen on tarttunut uusiin projekteihin genrerajoista välittämättä: yhteistyö Frigg- ja Sväng-yhtyeiden kanssa on tuonut konserttisaleihin runsaasti uusia kuulijoita orkesterimusiikin äärelle.

Tänään soittavat:

VIULU
Meri Englund
Aino Yamaguchi
Mervi Kinnarinen
Katariina Lankinen
Susanne Helasvuo
Siiri Alanko
Pia Sundroos
Aleksandra Pitkäpaasi
Matilda Kaul
Sayaka Kinoshiro
Sari Deshayes
Erkki Louko
Maarit Kyllönen
Kati Rantamäki
Kanerva Mannermaa
Tiina Paananen

ALTTOVIULU
Riitta-Liisa Ristiluoma
Jussi Tuhkanen
Mari Viluksela
Laura Paakkari
Tuula Saari
Harry Swainston

SELLO
Riitta Pesola
Magdalena Ceple
Mikko Pitkäpaasi
Jukka Kaukola
Janne Aalto

KONTRABASSO
Panu Pärssinen
Mikko Kujanpää
Matti Tegelman
Aino Tuomainen

HUILU
Heljä Räty
Saara Lehtinen
Yui Sakata

OBOE
Anni Haapaniemi
Paula Malmivaara

KLARINETTI
Margreet Houtman
Hanna Hujanen

FAGOTTI
Jaakko Luoma
Antti Salovaara

KÄYRÄTORVI
Tero Toivonen
Ilkka Hongisto
Paula Ernesaks
Jonathan Nikkinen

TRUMPETTI
Antti Räty
Janne Ovaskainen

PASUUNA
Olav Severeide
Nadja Hanhilahti
Mikko Marttila

TUUBA
Ari-Pekka Kujala

TIMPANI
Antti Rislakki

LYÖMÄSOITTIMET
Touko Leinonen
Tiia Toivanen
?

Harppu
Saara Olarte

Teosesittelyt

Erkki melartin

Lyydinen sarja, op. 102

Erkki Melartin (1875–1937) syntyi Käkisalmessa Laatokan rannalla henkikirjoittajan pojaksi. Hän hakeutui vuonna 1892 sävellysopintoihin Martin Wegeliuksen Helsingin musiikkiopistoon ja jatkoi niitä Wienissä Robert Fuchsin johdolla. Suomeen palattuaan hän aloitti vuonna 1895 pitkän uran musiikkiopiston, myöhemmin Helsingin konservatorion (nyk. Sibelius-Akatemian), opettajana ja rehtorina.

Melartinin terveyttä heikensivät synnynnäinen sydänvika ja tuberkuloosi, jotka rajoittivat loma- ja vapaa-aikoihin keskittynyttä sävellystyötä. Siinä pääosaa näyttelivät sinfoniat, joista viisi ensimmäistä syntyi tiiviissä tahdissa vuosina 1902–1916. 1900-luvun alussa Melartin sävelsi myös runsaasti näyttämömusiikkia, josta tunnetuin esimerkki on vuonna 1904 valmistunut Prinsessa Ruusunen häämarsseineen.

Kulttuuripiireissä oli jonkinlainen julkinen salaisuus, että Melartin oli homoseksuaali. Homoseksuaaliset teot oli määritelty rikokseksi Suomessa vuonna 1894 ja ne dekriminalisoitiin vasta vuonna 1972 – sairausluokituksista homoseksuaalisuus poistettiin vuonna 1981. Yksin elävälle Melartinille ainoa mahdollisuus oli ns. kaapissa pysyminen. Vuonna 1932 hän kirjoitti kalenteriinsa: ”Jumala, anna minulle voima rakastaa yksinäisyyttäni.”

Vuonna 1905 Melartin sävelsi musiikkia Kansallisteatterin johtaja Jalmari Hahlin ohjaamaan Oscar Wilden Salomeen. Teos sai aikaan suuren kohun ja Hahl joutui eroamaan tehtävästään, mutta jatkoi teatterityötä Tampereella. Vuonna 1915 Hahl tilasi Melartinilta musiikin kirjoittamaansa näytelmään Kuningas Kandaules. Kirjallisuudesta väitellyt Hahl oli johtanut 1890-luvulla Ylioppilaskunnan Laulajia ja teatterityön ohella hän toimi Suomalaisen Normaalilyseon ranskan ja saksan kielen lehtorina. Myös Hahl oli homoseksuaali.

Herodotos kertoi ensimmäisenä kuningas Kandauleksen tarinan, jossa Lyydian kuningas on niin ihastunut egyptiläisen vaimonsa kauneuteen, että paljastaa hänet alastomana sotapäällikölleen Gygekselle. Lopputuloksena kuningas kuolee ja Gyges perii vaimon ja valtaistuimen. Orientaalinen eksotiikka kiinnosti 1900-luvun alussa monia säveltäjiä, ja Herodotoksen tarina inspiroi kirjailijoita Friedrich Hebbelistä Eino Leinoon. Hahlin näytelmässä Kandaules esitellään ”kauneudenpalvelijana” ja Gyges ”valtakunnan miehekkäimpänä miehenä”.

Melartinin musiikki kuultiin Bertel Gripenbergin ruotsintamassa näytelmäversiossa Svenska Teaternissa vuonna 1917. ”Merkittävimpiä olivat kolme johdantonumeroa, yksi kuhunkin näytökseen, jotka vangitsivat huomion omaperäisellä luonteellaan ja tunnelmallisuudellaan, mutta myös papittarien kuorot ja egyptiläisten musikanttien laulu oli kirjoitettu hienolla tyylitajulla ja kauniilla melodisella soinnilla, jotka ovat ominaisia kaikille Melartinin sävelkuville”, kiitteli Hufvudstadsbladet.

Erakoitunut Hahl kuoli vuonna 1929 kadulle sydänkohtaukseen ja haudattiin tunnistamattomana, kunnes hänet kuukauden kuluttua identifioitiin. Melartin palasi näytelmämusiikkiin luultavasti vuonna 1935 ja laati sen numeroista kuusiosaisen Lyydisen sarjan op. 102, jonka nimi viittaa sekä antiikin lyydiseen sävellajiin että nykyisen Turkin paikalla sijainneeseen Lyydian valtakuntaan. Andante-osan Melartin julkaisi vuonna 1925 pianosovituksena nimellä Preludi (Quasi adagio).

Erillisenä teoksena runollinen ja vienosti eksoottinen orkesterisarja on saavuttanut suosiota, mutta samalla musiikin kirjallinen tausta on jäänyt hämärän peittoon. Hahlin näytelmässä Melartiniin vetosi idealistinen pohjavire, joka kiteytyy ylipappi Farnaksen loppusanoihin auringonjumalalle:

”Minä ylvästelin siitä, että yksin ymmärsin sinun oppisi, valonjumala! Minä kerskasin selvänäköisyydestäni. Mutta katseeni olikin samea, ja minä rupesin tuomitsemaan toisia. Silloin elämä uhkasi minua täydellisellä sokeudella, nyt olen saavuttanut selkeämmän näön. Nyt vasta ovat silmäni auenneet näkemään sinun oikean oppisi kauneutta. Meillä on kaikilla sama kipeä kaiho, sen vuoksi olemme veljiä, ja sinä kehoitat meitä pyrkimään vapauttavaa kirkkautta kohti!”

Camille Saint-Saëns

Sarja sellolle ja orkesterille, op. 16

Camille Saint-Saëns (1835–1921) oli epäsentimentaalinen säveltäjä romantiikan aikakaudella. ”Taiteen on tarkoitus luoda kauneutta ja luonteikkuutta. Tunne tulee vasta jälkeenpäin ja taide toimii hyvin myös ilman sitä”, hän ilmoitti. Berlioz luonnehti pianon ihmelapsena debytoinutta varhaiskypsää säveltäjää: ”Hän tietää kaiken, mutta häneltä puuttuu kokemattomuutta.”

Saint-Saëns eli 1870-luvulle asti poikamiehenä äitinsä kanssa ja yllätti kaikki menemällä vuonna 1875 naimisiin. Avioliitosta syntyi kaksi poikaa, jotka kuolivat kolme vuotta myöhemmin, minkä seurauksena Saint-Saëns jätti vaimonsa. Säveltäjä varjeli tarkoin yksityisyyttään, eikä hänen gay-identiteettinsä ole ristiriidaton. Hän matkusti talvisin usein Algeriaan, jossa homoseksuaalisuuteen suhtauduttiin Eurooppaa suvaitsevaisemmin. Vanhoilla päivillään Saint-Saëns jäi sivuun musiikin kehityksestä ja eristäytyi yksinäisyyteen.

Sarja sellolle ja pianolle op. 16 on nuoruuden teos, joka valmistui vuonna 1862, kymmenen vuotta ennen paremmin tunnettua ensimmäistä sellokonserttoa. Sellisti Joseph Hoffmann pyysi vuonna 1919 sarjasta orkesteriversiota, johon Saint-Saëns vaihtoi liian pianistisina pitämiensä Scherzon ja Finaalin tilalle kevyemmät tanssit, Gavotin ja Tarantellan.

Saint-Saëns kouluttautui Pariisin La Madeleine -kirkon urkuriksi maansa johtavan Bach-spesialistin Alexander Boëlyn johdolla. Sellosarjan aloittavassa Preludissa on kuultavissa Bachin vaikutus ja sellon kuviointi voisi olla peräisin barokkisäveltäjän kadonneesta soolosellosarjasta, jota orkesteri tahdittaa vähäeleisesti. Serenadissa sello tanssahtelee huilun ja myöhemmin muiden puhaltimien kanssa kaihoisin ja espanjalaisittain maustetuin askelin.

Päättäväinen Gavotti suuntaa kauemmas historiallisiin esikuviin, ranskalaisbarokin hovitanssiin. Välitaite vapautuu pieneksi duetoksi oboen kanssa. Romanssi on sarjan tunnetuin ja laajin osa, joka ei millään hennoisi hylätä tunteikasta melodiaansa. Finaali on temperamenttinen ja taiturillinen Tarantella, italialainen kansantanssi, jossa orkesteri pääsee kirittämään solistiaan.

säteitä.”

Pjotr Tšaikovski

Sinfonia nro 5 e-molli, op. 64

Pjotr Tšaikovskin (1840–1893) myöhäisiä sinfonioita hallitsee eri osia linkittävä kohtalomotiivi, joka häälyy ihmisen onnen yllä. Beethovenin ”Kohtalosinfoniasta” omaksuttu idea ilmaantui katastrofiin päätyneen avioliiton jälkeen neljänteen sinfoniaan (1878), jonka säveltäjä omisti tukijalleen Nadezhda von Meckille. Viides sinfonia valmistui vuonna 1888, ja Tšaikovski kirjoitti siitä von Meckille: ”Olen tavattoman innostunut todistamaan itselleni ja muille, etten ole vielä säveltänyt itseäni tyhjäksi.”

E-mollisinfonian suunnitelmaa hallitsevaa kohtaloajatusta säveltäjä selvensi: ”Sinfonian ensimmäisen osan ohjelma: Johdanto. Täydellinen antautuminen kohtalolle tai, mikä on sama asia, kaitselmuksen tutkimattomat tiet. Allegro (I). Huokauksia, epäilyksiä, valituksia, yrityksiä nousta XXX:a vastaan. Heittäydynkö kohtaloni armoille???... suurenmoinen suunnitelma, jos vain pystyn saattamaan sen päätökseen.”

Tšaikovskin homoseksuaalisuus oli ongelma tsaarin Venäjällä, mutta ei sitä ole pystynyt hyväksymään nykyinen Venäjäkään, jonka lait kieltävät ”epätraditionaalisten sukupuolisuhteiden edistämisen”. Säveltäjän ympäristön paineessa solmima avioliitto oli tuomittu epäonnistumaan ja läheisen suhteen von Meckiin takasi se, etteivät he tavanneet toisiaan. Homoseksuaalisuus oli monessa mielessä Tšaikovskille kohtalonkysymys, mutta hänen musiikilliseen kohtaloideaansa sisältyy laajempi ja abstraktimpi näkemys ihmisestä elämän valintojen edessä.

Viidennen sinfonian ensimmäisen osan alussa (Andante) klarinetit esittelevät teoksen alistuneen ja murheellisen kohtaloaiheen, joka toistuu muunneltuna sinfonian ratkaisuhetkillä. Herkästi syttyvän Allegro-taitteen pääteema purkautuu kiihkeän kriisin kautta kaihoisan melankoliseen jousiteemaan, sitten keveään jousiaiheeseen ja vihdoin hurmaavaan sivuteemaan D-duurissa. Hitaan osan (Andante cantabile) elegisen pääteeman esittelee käyrätorvisoolo. Melodia valaa lohdutusta myös taidokkaissa kertauksissaan ja tunnekäyrä kohoilee taajaan, kunnes ensimmäisen osan kohtaloaihe iskee yllättäen, eikä musiikki siitä enää kokonaan toivu. Esitysmerkintä con alcuna licenza kannustaa käsittelemään tempoa vapaasti.

Kolmas osa (Allegro moderato) on kevyt valssi, jonka eleganssia Tšaikovski tehostaa herkullisella soitinnuksella. Mottoaihe vierailee koodassa vain ohimennen, eikä osa menetä charmiaan jykevässä loppukaneetissa.

Finaali alkaa suoraan suurieleisesti ja voitonvarmasti eeppisiin mittoihin kasvaneella kohtaloaiheella (Andante maestoso). Kiihkeästi rynnistävä pääjakso ei hellitä hetkeksikään, mutta Tšaikovski sinetöi sinfoniansa koodalla, jossa täydellistä voittoa juhlitaan loisteliaalla retoriikalla ja duurissa moderato assai e molto maestoso (”hyvin kohtuullisesti ja erittäin majesteetillisesti”).

Tekstit: Antti Häyrynen

Tapiola
sinfonietta

Tapiola Sinfoniettan viulistit.

Tapiola Sinfonietta on vakiinnuttanut asemansa Suomen johtavana kamariorkesterina. Vuonna 1987 perustettu Espoon kaupunginorkesteri on 44 soittajan dynaaminen kokoonpano, jonka raikkaat ja vivahteikkaat tulkinnat saavat kiitosta aikakaudesta ja tyylisuunnasta riippumatta.

Orkesteri esiintyy usein ilman kapellimestaria, mikä kuuluu kamarimusiikillisena yhteissoittona, jossa jokaisella muusikolla on ratkaiseva rooli.

Vuodesta 2000 alkaen orkesterilla on ollut johtamismalli, jossa orkesterin taiteellisesta suunnittelusta vastaa kahden muusikon ja intendentin muodostama johtoryhmä. Keskustelevuus ja monitaiteellisuus ulottuvat myös yhteistyöhön taiteellisten partnereiden, residenssitaiteilijoiden sekä vierailevien kapellimestarien ja solistien kanssa. Kaudella 2025–2026 taiteellisina partnereina toimivat sellisti-kapellimestari Nicolas Altstaedt, kapellimestari Ryan Bancroft ja kitaristi-säveltäjä Marzi Nyman. Residenssitaiteilijana työskentelee pianisti Irina Zahharenkova.

Orkesterin kotisali on Espoon kulttuurikeskuksessa, ja esiintymiset saavuttavat kuulijoita myös konserttisalien ulkopuolella. Poikkeuksellisen laaja-alainen yleisötyö tavoittaa Espoossa kaikki ikäryhmät kohtuvauvoista senioreihin.

Orkesteri vierailee säännöllisesti kotimaisilla festivaaleilla. Vierailut ulkomailla ovat vahvistaneet kansainvälistä tunnettuutta palkitun diskografian ohella.

VIULU
Meri Englund, I konserttimestari
Janne Nisonen, I konserttimestari
Jukka Rantamäki, II konserttimestari
Sayaka Kinoshiro, II viulu äänenjohtaja
Avoin, II viulu äänenjohtaja
Elina Rusi, II viulu, varaäänenjohtaja
Sari Deshayes
Siiri Alanko
Susanne Helasvuo
Leena Ihamuotila
Mervi Kinnarinen
Maarit Kyllönen
Kanerva Mannermaa
Salla Mertsalo
Tiina Paananen
Aleksandra Pitkäpaasi
Kati Rantamäki

ALTTOVIULU
Jussi Tuhkanen, äänenjohtaja
Riitta-Liisa Ristiluoma, äänenjohtaja
Saara Kurki, varaäänenjohtaja
Tuula Saari
Ilona Rechardt
Avoin vakanssi

SELLO
Riitta Pesola, soolosellisti
Avoin, soolosellisti
Mikko Pitkäpaasi, varaäänenjohtaja
Jukka Kaukola
Janne Aalto

KONTRABASSO
Panu Pärssinen, äänenjohtaja
Mikko Kujanpää, varaäänenjohtaja
Matti Tegelman

HUILU
Hanna Juutilainen, äänenjohtaja
Heljä Räty, varaäänenjohtaja

OBOE
Anni Haapaniemi, äänenjohtaja
Marja Talka, varaäänenjohtaja

KLARINETTI
Olli Leppäniemi, äänenjohtaja
Asko Heiskanen, varaäänenjohtaja

FAGOTTI
Jaakko Luoma, äänenjohtaja
Antti Salovaara, varaäänenjohtaja

 

KÄYRÄTORVI
Tero Toivonen, äänenjohtaja
Ilkka Hongisto, varaäänenjohtaja

TRUMPETTI
Antti Räty, äänenjohtaja
Janne Ovaskainen, varaäänenjohtaja

PATARUMMUT
Antti Rislakki, äänenjohtaja

TAITEELLINEN JOHTORYHMÄ
Jukka Rantamäki
Ilkka Hongisto
Maati Rehor

VS. INTENDENTTI
Tuomo Huhdanpää

II INTENDENTTI
Anna Jaskiewicz

MARKKINOINTISUUNNITTELIJA
Katja Mentula

TUOTTAJAT
Miina Sivula
Lotta Vartiainen

NUOTISTONHOITAJA
Satu Eronen

ORKESTERIKOORDINAATTORI
Susann Holmberg

VASTAAVA TUOTANTOJÄRJESTÄJÄ
Jukka Kauppi

TUOTANTOJÄRJESTÄJÄ
Tuomas Hokkanen

Oikeudet muutoksiin pidätetään / Subject to change without notice.

Tulevia
konsertteja

Pe 20.11. klo 17.00
Tapiolasali

After work: Kaappimusiikkia

Janne Nisonen, kapellimestari

Janne Nisonen johtaa tunnin mittaisen konsertin verran kaapissa eläneiden säveltäjien, Melartinin ja Tšaikovskin, teoksia. 
 

Konsertin yhteydessä järjestetään Muskariparkki, joka on ilmainen mutta vaatii ilmoittautumisen ennakkoon. Muskariparkki tarjoaa 3–7-vuotiaille lapsille iloisen musiikkihetken samaan aikaan, kun aikuiset nauttivat Tapiola Sinfoniettan After Work -konsertista.

 

To 15.11. klo 19
Tapiolasali

Queer-klubi: Nakuilun maailmanselitys

Nakuilun maailmanselitys on esitys burleskin taidehistoriasta ja riisuutumisen kulttuurisesta voimasta. Se on tunteiden ja ajatusten vuoristorata, jossa paljaan ihon ilo ja intiimi herkkyys vievät syviin kysymyksiin ihmisyydestä ja moralismista läpi historian. Underground-taide ja korkeakulttuuri lyövät kättä show’ssa, jossa komedia, burleski ja klassinen musiikki yhdistyvät lumoavan riemukkaaksi kokonaisuudeksi. Tapiola Sinfoniettan Queer-festivaali antaa kehykset teoksen kantaesitykselle.

Lavalla nähdään koomikko Juuso Kekkonen sekä huikeat burleskitaiteilijat Armi Von Vep, Hasard le Sin, Lux Dodgy, Penislow Pallinowski ja Sin D. Skye. Musiikista vastaa Tapiola Sinfoniettan kvartetti.

 

LÄHETÄ TERVEISIÄ ORKESTERILLE!

Mitä pidit illan konsertista?

ESPOON KULTTUURIKESKUS
Kulttuuriaukio 2, 02100 Espoo
tapiola.sinfonietta@espoo.fi