Muusikon nimi

Historiaa

”Puheet on pidetty, soitto alkaa”
(LV 9.12.1987)

”Kaupunginorkesteri Espooseen” Veikko Sjöblomin lehtikirjoitus 7.11.1982 Länsiväylässä toi julkisuuteen ajatuksen uuden orkesterin perustamisesta. Tammikuussa 1983 Sjöblomin yhdessä 51 muun kaupunginvaltuutetun kanssa tekemän aloitteen jälkeen ja osin hyvinkin kiihkeän, 44 palstametriä kattaneen lehtikirjoittelun saattamana kaupunginvaltuusto teki toukokuussa 1984 päätöksen Espoon kaupunginorkesterin perustamisesta. Intendentti Hannele Rantamäki ja kapellimestari Jorma Panula aloittivat työnsä elokuussa 1986. Ensiksi valittiin soittajat Espoon kaupunginkvartettiin, joka aloitti työnsä 1.2.1987 ja piti jo 18.2. ensimmäisen konserttinsa Kamarimusiikin talvipäivillä. Lisää muusikoita kiinnitettiin vuoden aikana 15 koesoitosta ja elokuussa 30-henkinen Espoon kaupunginorkesteri, EKO, aloitti harjoittelutyön Jorma Panulan ja Juhani Lamminmäen johdolla. Harjoittelun lisäksi pidettiin mm. koululaiskonsertteja ja valittiin huilistia ”koesoittokonserttien” avulla.

EKO:n ensimmäinen julkinen esiintyminen oli Juhani Lamminmäen johdolla Espoon kaupungin itsenäisyyspäivän juhlassa ja vuoden lopulla ”Jouluoratorio toi jouluilon” (Leena Santalahti LV 27.12.): orkesterin soittajia esiintyi J. S. Bachin Jouluoratoriossa Tapiolan kirkossa.

”Energinen debyytti”
(Marcus Castrén, LV 2.3.1988)

Vuosi 1988 oli orkesterille vakiintumisen aikaa. Puhallinkvintetti piti ensimmäisen konserttinsa ja koko orkesterin varsinainen debyyttikonsertti oli 29.2. Tapiolan kirkossa, jossa kapellimestarina oli Jorma Panula ja solistina Marko Ylönen. EKO harjoitteli pääosin Karakallion monitoimitalossa ja konsertteja pidettiin keskimäärin joka toinen viikko. Ohjelma esitettiin yleensä kahteen tai kolmeen kertaan lähinnä Espoon kirkoissa. Lisäksi esiinnyttiin mm. Helsingin yliopiston juhlasalissa, jossa soitettiin Osmo Vänskän johdolla kaikki Beethovenin pianokonsertot kahdessa konsertissa pianotaiteilija Risto Laurialan kanssa. Orkesteri kutsuttiin vierailemaan Karjaan kansainvälisillä kitarafestivaaleilla ja yhteistyötä tehtiin myös Helsingin Juhlaviikkojen ja Pohjoismaisen Vaskisymposiumin kanssa.

Jorma Panula jätti taiteellisen johtajan tehtävät kesällä ja Juhani Lamminmäki jatkoi yksin syksystä alkaen.

”Intoa ja laatua. Espoon orkesterin tarkkuustyötä”
(Olavi Kauko HS 15.9.)

EKO:n konsertit huomioitiin hyvin lehdistössä ja uusi tulokas sai paljon erittäin positiivista ja kannustavaa kritiikkiä. Orkesteria vierailivat johtamassa mm. Eli Goren, Peter Csaba ja Christopher Warren-Green. Solisteina kuultiin kotimaisten kärkinimien lisäksi Nachum Erlichiä, James Galwayta, Christian Lindbergiä ja Harvey Phillipsiä. Orkesterin omista riveistä solisteina esiintyivät Marko Ylönen, Hanna Juutilainen, Jorma Valjakka, Harri Mäki, Bridget Allaire-Mäki, Pasi Pihlaja, Jaana Haanterä ja Merit Palas.

1989

”Espoon kaupunginorkesterin onnellinen tila
Orkesteri, jolla on unelmakoti”
(Heljä Salonen IL 27.2).

Espoon kulttuurikeskus valmistui ja orkesteri sai vakituiset tilat Tapiolasalista. Kulttuurikeskuksen avajaisissa 21.5. kantaesitettiin Juhani Lamminmäen johdolla Mikko Heiniön Genom kvällen, lauluosuudet esitti Tapiolan kamarikuoro ja
pianosolistina oli Liisa Pohjola. Heiniön teos Bo Carpelanin teksteihin oli mukana myös ensimmäisellä levyllä yhdessä Einojuhani Rautavaaran Cantot I-III ja laulusarjan Die Liebenden (solistina Soile Isokoski) kanssa. Vuoden aikana tehtiin myös toinen levy, jossa oli Sibeliuksen teoksia kapellimestarina Juhani Lamminmäki ja viulusolistina Leonidas Kavakos. Konsertteja oli 44 (37 vuonna 1988) ja kuulijamäärä kaksinkertaistui reiluun 11 000:een. Kulttuurilautakunta hyväksyi kehittämissuunnitelman täysmittaisen, kahdet puhaltimet ja lyömäsoittajan sisältävän kamariorkesterin muodostamiseksi vuoteen 1993 mennessä. Toimiston saatua lisää vakansseja Outi Mattila aloitti apulaisintendenttinä.

”Espoon kaupunginorkesteri leiskui, kuulijat puuttuivat”
(Veijo Murtomäki HS 27.1.)

Yleisön vähyyttä ihmeteltiin ja selitykseksi tarjottiin niin ohjelmistovalintoja kuin vääriä esiintymispaikkojakin – EKO esiintyi edelleen myös eri puolilla Espoota ja mm. Vantaan Martinus-salissa. Seppo Heikinheimo kirjoitti 14.12. Helsingin Sanomissa Cristopher Warren-Greenin Tapiolasalissa johtamasta, Haydnin ja Mozartin musiikkia sisältäneestä konsertista: ”Muutoin olen sitä mieltä, että Espoon kaupunginorkesterin perustaminen alkaa osoittautua yhä selvemmäksi virhearvioksi. Tämän parempaa konserttia ei pääkaupunkiseudulla kaiken kaikkiaan juuri voi toivoa kuullakseen…, mutta salissa oli silti vain muutama sata henkeä.” Heikinheimo ehdottikin orkesterin budjetin sijoittamista osin Helsingin kaupunginorkesterin tukemiseen sekä Loirin ja Katri-Helenan konserttien vuorotteluun.

”Panu Pärssisen bassosoolo ilahdutti”
(Olavi Kauko HS 14.9.)

Omat muusikot jatkoivat solistiesiintymisiä ja vuoden aikana soittivat Riitta Pesola, Bridget Allaire-Mäki, Jorma Valjakka, Pasi Pihlaja, Panu Pärssinen, Jukka Rantamäki ja Timo Holopainen. Orkesterin puhallinkvintetti kilpaili Münchenissä yltäen semifinaaliin. Lokakuussa järjestettiin monipuolinen kamarimusiikkimaraton. Orkesteria vierailivat johtamassa mm. Igor Bezrodny, Leon Spierer, Lev Markiz, ja Leif Segerstam. Samanaikaisesti solistina ja johtajana esiintyivät Jean-Jacques Kantorow, viulu, Antony Pay, klarinetti ja Christopher Warren-Green, viulu. EKO esitti Händelin Messiaan Sysmän Suvisoitossa ja yhteistyö Helsingin Juhlaviikkojen kanssa jatkui: pohjoismaisuutta korostavilla juhlilla Espoon kaupunginorkesterin solistina oli Olli Mustonen.

1990

”Osmo Vänskä ja syksyn sävelet”
(Aarne Toivonen LV 9.9.)

Osmo Vänskä aloitti taiteellisena johtajana elokuun alusta ja ensimmäinen esiintyminen hänen johdollaan oli Uudenkaupungin puhallinmusiikkiin keskittyneellä Crusell-viikolla, jossa EKO oli juhlien ensimmäinen orkesterivieras. Espoossa debyyttiesiintyminen Vänskän johdolla oli Suomen orkesterilaitoksen 200-vuotisjuhlakonsertissa, jossa kuultiin mm. Beethovenin kolmoiskonsertto solistina Trio Finlandia. Syksyn aikana uusi taiteellinen johtaja johti yhteensä neljä konserttia sekä vuoden aikana tehdyllä toisella levyllä jossa oli Crusellin musiikkia.

Tero Latvala aloitti konserttimestarina ja soiton ohella harjoitutti orkesterin itsenäisyyspäivän konsertin.

”Espoolla ilmaisuvoimainen iskuryhmä”
(Katariina Pikkarainen Savon Sanomat 8.3.)

Ensimmäinen kotimaan kiertue suuntautui Juhani Lamminmäen johdolla Kuopioon, Mikkeliin ja Kuusankoskelle. Hyvin vastaanotetulla kiertueella solistina oli Turun sellokilpailun voittaja, orkesterin oma sellisti Tuija Rantamäki. Muita vuoden aikana solisteina esiintyneitä orkesterilaisia olivat Pasi Pihjala, Merit Palas, Tommi Mentu, Bridget Allaire-Mäki, Marko Ylönen, Riitta Pesola ja Janne Saari. Monet edelliseltä vuodelta tutut kapellimestarit vierailivat uudestaan ja solisteina esiintyivät mm. viulistit Liana Isakadze, Ilja Kaler ja Ilja Grubert sekä pianisti Kalle Randalu ja käyrätorven soittaja Sören Hermansson.

”Hapan sillisalaatti
Espoon orkesteri ei vain löydä omaa linjaansa
…Salissakin väkeä oli vain kourallinen”
(Seppo Heikinheimo HS 25.1.)

”Ennakkoluulotonta ja tyylikästä
…Yleisöä oli paljon, vaikka mitään
klassis-romanttista suosikkisinfoniaa tai -konserttoa ei kuultukaan”
(Aarne Toivonen LV 28.1.)
(Näkemyksiä konsertista 23.1.
ohjelmassa Barber, Copland, Klami)

Ohjelmistovalinnat herättivät edelleen keskustelua. Konserttien yleisömäärä kasvoi vuoden aikana kolmanneksen ja keskimääräinen kävijämäärä oli n. 420 konserttia kohden. Orkesteri tavoitteli suurempaa yleisöä nuorten solistien konsertilla, konserttitanssiaisilla, koko perheen konsertilla ja UNICEF:in hyväksi järjestetyllä joulukonsertilla. Muita erityiskonsertteja olivat mm. Bachin Brandenburgilaisia konserttoja sisältänyt kolmen konsertin Barokkisarja kapellimestarina ja cembalistina Anssi Mattila. Orkesteri esiintyi jälleen myös Espoon Kamarimusiikin talvipäivillä ja syksyllä järjestettiin kamarimusiikin syyssarja.

Loppuvuonna orkesteri sai kaupunginhallinnollisten kiemuroiden jälkeen, julkisen keskustelun säestyksellä luvan käyttää lisänimeä Tapiola Sinfonietta.

1991

”Henkeäsalpaava Kevätuhri”
(Seppo Heikinheimo HS 15.3.)

Tapiola Sinfonietta esitti yhteiskonsertissa Lahden kaupunginorkesterin kanssa Igor Stravinskyn kevätuhrin Osmo Vänskän johdolla. Solistinumerona konsertissa kuultiin Sergei Prokofjevin Sinfonia concertante sellotaiteilija Arto Noraksen tulkitsemana. Muihin vuoden solisteihin kuuluivat Aleksei Ljubimov, Håkan Hardenberger, Cho-Liang Lin, Natalia Gutman, Ib Lanzky-Otto, Miriam Fried, Torleif Thedéen ja tähtisopraano Elly Ameling, joka esiintyi Mozart-juhlakonsertin solistina. Vierailevina kapellimestareina esiintyivät mm. Sergiu Comissiona, Pierre Bartholomée, Andres Mustonen sekä viulisti-kapellimestarit Jean-Jacques Kantorow ja Viktor Tretjakov. Konserttimestari Tero Latvala johti yhden konsertin ja omista soittajista solistina esiintyi Harri Mäki.

”Tapiolalaisten loistava Händel
kiitos siis …esityksestä, joka edusti teknisesti
ja tyylillisesti parasta, mihin meillä ylletään.”
(Olavi Kauko HS 12.5.)

Keväällä esitettiin Harry Christophersin johdolla Händelin Israel Egyptissä –oratorion yhdessä Tapiolan kamarikuoron ja solistien kanssa. Muita suuria kuoroteoksia olivat kevätkauden aikana Bachin Jouluoratorio (kantaatit IV-VI) ja Mozartin C-molli messu yhteistyökuoroina Jubilate ja Dominante. Taloudellisista syistä loppuvuona luovuttiin Bachin Jouluoratorion esittämisestä ja sen tilalla kuultiin Joulubarokki Anssi Mattilan johdolla. Koko perheen konsertit järjestettiin kevät- ja syyskaudella ja uutuutena ohjelmistoon tuli myös vapunaaton konsertti. Toimistossa johto vaihtui kun Sirpa Hietanen aloitti intendenttinä.

”Suomalaista maailmanluokkaa
…Tapiola Sinfonietta on maailmanluokan
yhtye. Voiko Prokofjevin Klassisen sinfonian
soittaa enää paremmin?”
(Jan Andersen Politiken 10.6.)

Orkesterin ensimmäinen ulkomaankiertue suuntautui Osloon, Køgeen ja Kööpenhaminaan. Sinfoniettaa johti Osmo Vänskä ja solistina oli Olli Mustonen. Orkesteri vastaanotettiin kautta linjan kiittävästi niin yleisön kuin lehdistönkin taholta.

Tapiola Sinfonietta jatkoi edelleen yhteistyötä Helsingin Juhlaviikkojen kanssa sekä esiintyi ensimmäistä kertaa Naantalin Musiikkijuhlilla Joonas Kokkosen 70-vuotisjuhla konsertissa.

Keväällä Suomi sai pianomusiikille omistetun festivaalin kun Espoon kansainvälinen pianoviikko perustettiin. Tapiola Sinfonietta esitti ensimmäisillä juhlilla W.A. Mozartin pianokonsertot F-duuri K 453 ja B-duuri K 595 sekä sinfonian no 36 Kjell Seimin johdolla, solistina pianotaiteilija Eero Heinonen.