Nuoret virtuoosit

Tung-Chieh Chuang, kapellimestari
Jonathan Roozeman, sello

Felix Mendelssohn: Hebridit-alkusoitto
Antónin Dvořák: Sellokonsertto h-molli
Felix Mendelssohn: Sinfonia nro 3

Taiteilijatapaaminen n. klo 21.00.

Pe 24.3.2017 klo 19:00, Tapiolasali

Kausikorttisarjat:
Platinasarja
Kultasarja

Liput: alk. 25/19/11 €, sis. palvelumaksun

Osta lippu

Tässä konsertissa kohtaa kaksi nuorta vuoden kilpailumenestyjää: solistin aon maamme tämän hetken lahjakkaimpiin muusikoihin lukeutuva sellisti Jonathan Roozeman, arvostetun Tšaikovski-kilpailun finalisti. orkesteria johtaa taiwanilainen Tung-Chieh Chuang, joka on vuoden 2015 Malko-kapellimestarikilpailun voittonsa jälkeen johtanut merkittäviä eurooppalaisia orkestereita Wienin filharmonikkoja myöten.

www.jonathanroozeman.net

Tung-Chieh Chuang

 

Tung Chieh-Chuang, kuva Harald Hoffman

Teosesittelyt

Lyhennetty Kimmo Korhosen laatimasta tekstistä.

Felix Mendelssohn: Hebridit-alkusoitto (Fingalin luola) op. 26

Mendelssohn matkusti ensimmäisen kerran Brittein saarille huhtikuussa 1829. Sittemmin hän palasi Englantiin vielä yhdeksän kertaa. Ensimmäinen matka ulottui myös Skotlantiin, aina maan länsirannikolla sijaitseville Sisä-Hebridien saarille saakka. Elokuun 7. päivänä Mendelssohn kirjoitti isälleen Saksaan: "Seuraava [sävelaihe] ilmestyi minulle, ja se tekee varmasti selväksi, kuinka kummallinen mieliala minut on vallannut täällä Hebriideillä". Tämän jälkeen kirjeessä on 21-tahtinen nuottiluonnos, jonka musiikinystävät tuntevat Mendelssohnin Hebridit-alkusoiton avauksena.
Hebridit-alkusoitto on yksi Mendelssohnin suosituimmista sävellyksistä. Teoksen toinen, harvemmin käytetty nimi Fingal's Cave (Fingalin luola) viittaa Hebrideillä olevaan merkilliseen luolamuodostelmaan, joka on saanut nimensä kelttiläisen tarusankarin Fingalin mukaan.
Alkusoitto alkaa välittömästi mieleenpainuvalla aiheella. Mendelssohn hyödyntää tätä sävelkuviota tehokkaasti ja käyttää sitä joskus pääaiheena, joskus muiden aiheiden kontrapunktina ja usein muuntelee sitä.

Antonín Dvořák (1841-1904): Sellokonsertto h-molli op. 104

Kun Brahms maalikuussa 1897, vajaa kuukausi ennen kuolemaansa, kuuli Antonín Dvořákin sellokonserton Wienin filharmonikkojen konsertissa, hän totesi eräälle ystävälleen: "Jos olisin tajunnut, että on mahdollista säveltää sellokonsertto tähän tapaan, olisin säveltänyt sellaisen jo aikoja sitten."
Brahms ei suotta ihaillut Dvořákin konserttoa. Se on saavuttanut aseman ehkä arvostetuimpana romanttisena sellokonserttona. Konsertoissa ja sellokonsertoissa aivan erityisesti korostuvan sävellysteknisen ongelman - solistin kuulumisen orkesterin keskeltä - Dvořák on ratkaissut ihailtavasti, ja hän on vuodattanut teokseen koko joukon kauneimpia ja ilmeikkäimpiä melodioitaan.
Teos noudattaa totunnaista kolmiosaista konserttomuotoa, ja perinteen mukaista on sekin, että ensiosassa on ensin orkesteriesittely, sitten samojen teemojen käsittely solistin johdolla. Hitaan osan sykähdyttävin käänne on sen keskivaiheen tunteikas teema, jonka Dvořák lainasi eräästä lempilaulustaan. Sama aihe toistuu muuntuneena myös finaalin loppunousua edeltävässä koskettavassa suvantovaiheessa.

Felix Mendelssohn (1809-1847): Sinfonia nro 3 a-molli op. 56 ”Skottilainen”

Mendelssohnin Skottilaisen sinfonian ensiesitys oli maaliskuussa Leipzigissa. Kesäkuussa hän johti teoksen suurella menestyksellä Lontoossa, rakkaassa ”savupesässään”, kuten hän kaupunkia kutsui.
Skottilainen ja Italialainen (1833) ovat tunnetuimmat Mendelssohnin viidestä numeroidusta sinfoniasta. Näistä Italialainen on klassisempi ja selkeäpiirteisempi. Skottilaisessa sinfoniassa neljä osaa liittyvät tauoitta toisiinsa. Vaikka sinfoniassa ei ole ohjelmaa, siinä on jonkin verran kuvailevia aineksia.
Ensiosa alkaa hitaalla, kaunistunnelmaisella johdannolla. Sonaattimuotoisen ensiosan koodassa puhkeaa ilmoille rajumyrsky kromaattisine juoksutuksineen. Johdannon melodian kertautuminen vie vauhdikkaaseen, tasajakoiseen scherzoon, jonka pääaihe on lainattu skotlantilaisesta kansanmusiikista.
Hidas osa rakentuu kahden, tunnelmaltaan vastakkaisen aineksen varaan. Niistä ensimmäinen on leveästi laulava melodia, toinen jyhkeä surumarssi. Finaalissa on arveltu olevan ohjelmallista sisältöä, esimerkiksi taistelussa saavutetun voiton juhlistavaa tunnelmaa.

 

Tapahtumapaikasta

Tapiolasali on Tapiola Sinfoniettan kotisali, jossa orkesteri harjoittelee ja pitää useimmat konserttinsa. Tyylikkäässä koivupintaisessa konserttisalissa on 773 paikkaa. Tapiolasali sijaitsee arkkitehti Arto Sipisen suunnittelemassa Espoon kulttuurikeskuksessa, jonne löytää helposti ja pääsee Helsingistäkin hetkessä. Tapiolasalin osoite on Kulttuuriaukio 2, 02100 Espoo. Puh. (09) 816 21 (vaihde).

Lue lisää konserteissa vierailusta