MOZART 41

Risto Joost, kapellimestari
Ilya Gringolts, viulu

Lepo Sumera: Musiikkia kamariorkesterille
György Ligeti: Viulukonsertto
Wolfgang Amadeus Mozart: Sinfonia nro. 41 ”Jupiter”

Pe 13.10.2017 klo 19:00, Tapiolasali

Kausikorttisarjat:
Platinasarja
Kultasarja
Mozart-erikoissarja

Liput: Alk. 25/19/11€

Osta lippu

Ligetin viulukonsertto tarjoaa viulistille huikean haasteen taiturillisuudessaan ja kuulijalle kiehtovan matkan erilaisissa sointimaisemissa. Tähän haasteeseen tarttuu Sinfoniettan solistina huippuviulisti Ilya Gringolts.
Jupiter-sinfonia avaa kaudella 2017/18 esitettävien Mozartin myöhäisten mestarisinfonioiden sarjan. Kapellimestarina on vahvaa uraa tekevä virolainen Risto Joost, joka johtaa myös maanmiehensä Lepo Sumeran musiikkia.

www.ilyagringolts.com

www.ristojoost.com

Teosesittelyt

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Lepo Sumera (1950-2000): Musiikkia kamariorkesterille

Virolainen Lepo Sumera vaelsi urallaan monien tyylivaiheiden läpi. 1970-luvulla hän loi oman muunnelmansa Schönbergin 12-säveltekniikasta, kokeili erilaisia aineksia sekoittavaa kollaasitekniikkaa ja sovelsi minimalismille sukua olevaa toisteisuutta. Hänen tapauksessaan kyse ei kuitenkaan ollut 1960-luvulla syntyneestä amerikkalaisesta minimalismista vaan kytkeytymisestä vanhakantaisen virolaisen kansanlaulun antamiin virikkeisiin.
Musiikkia kamariorkesterille (1977) muodostuu kahdesta osasta, jotka voidaan soittaa tauotta yhteen.  Avausosa on ilmeeltään rajumpi, ja sitä sävyttävät toisteiset kuviot ja paikoin tiheään vaihtuvat tahtilajit. Toinen osa on rauhallisempi cantabile-melodioineen.

 

György Ligeti (1923-2006): Viulukonsertto

Unkarilaissyntyinen György Ligetin tavaramerkiksi tuli "kenttätekniikaksi" tai "mikropolyfoniaksi" kutsuttu tekniikka, jossa musiikki muodostuu tarkasti kirjoitetuista, mutta usein pilvimäiseksi sointikentäksi hahmottuvista kudoksista. 1970-luvulta lähtien hän ryhtyi etsimään ilmaisuunsa täydentäviä elementtejä, joita hän löysi Afrikan pygmien musiikin rytmiikasta ja myöhemmin myös modernismin ulkopuolelle jääneistä motiivisista ja melodisista rakenteista. Ligetin myöhemmän tuotannon synteesihakuinen luonne tulee hyvin esiin hänen keskeisiin teoksiinsa kuuluvassa viulukonsertossa (1992).
Orkesteriin sisältyy tiettyjä erikoisuuksia. Esimerkiksi oboisti, klarinetistit ja fagotisti vaihtavat toisessa osassa soittimensa välillä okariinoiksi eli pieniksi astiahuiluiksi. Jousistossa pulestaan yhdessä viulussa ja alttoviulussa on käytössä scordatura eli normaalista poikkeava viritys, jonka avulla Ligeti luo epätavallisia soinnillisia tehoja.
Konserton viisi osaa rakentuvat keskenään paikoin hyvinkin erilaisille lähtökohdille. Ensiosassa Ligeti kutoo lasimaisen haurasta sointiverkkoa. Tauotta seuraavan toisen osan lähtökohtana on sooloviulun arkaainen meditaatio. Intermezzossa viulun melodiikka saa lähes Alban Bergin musiikkiin vertautuvaa intensiteettiä. Neljättä osaa sävyttää pyrkimys mahdollisimman suureen jatkuvuuteen. Finaali rakentaa synteesiä aiempien osien materiaaleista, ja osan lopussa on viulistin soolokadenssi, jonka solisti voi halutessaan säveltää itse.

Wolfgang Amadeus Mozart (1756 - 1791)
Sinfonia nro 41 C-duuri KV 551 ”Jupiter”

Sinfonia C-duuri, ns. Jupiter-sinfonia, valmistui Wienissä elokuussa 1788. Teos  on ulospäin suuntautunutta ja juhlavaa musiikkia, mutta ei silti vailla vakavuutta. Se on komein mahdollinen päätös Mozartin sinfonikonuralle, vaikka hän ei sitä kirjoittaessaan voinut tietää, että sinfonia jäisi hänen viimeisekseen. Yleisesti käytetty lisänimi ”Jupiter” ei ole Mozartin antama, mahdollisesti sen liitti teokseen Englantiin asettunut viulisti ja konserttien järjestäjä J.P. Solomon.
Ensiosan alkutahdeissa Mozart on asettanut vastakkain triolien tehostamat forte-iskut ja jousten hiljaisemman vastauksen. Hidas osa alkaa linjakkaan laulavasti, mutta osan kuluessa pitkälinjaiset ja kauniisti koristellut melodiat saavat hetkittäin väistyä traagisten äänenpainojen tieltä. Valoisaa menuettia  rikastuttaa mm. ajoittain hienosti risteilevä äänenkuljetus. Sinfonia huipentuu kontrapunktisesti äärettömän rikkaaseen finaaliin.

 

Tapahtumapaikasta

Tapiolasali on Tapiola Sinfoniettan kotisali, jossa orkesteri harjoittelee ja pitää useimmat konserttinsa. Tyylikkäässä koivupintaisessa konserttisalissa on 773 paikkaa. Tapiolasali sijaitsee arkkitehti Arto Sipisen suunnittelemassa Espoon kulttuurikeskuksessa, jonne löytää helposti ja pääsee Helsingistäkin hetkessä. Tapiolasalin osoite on Kulttuuriaukio 2, 02100 Espoo. Puh. (09) 816 21 (vaihde).

Lue lisää konserteissa vierailusta