Moni-ilmeinen Mozart

Alexander Melnikov, piano
Ensemble Schrat

Wolfgang Amadeus Mozart:
Pianosonaatti nro 12
Kvintetto pianolle ja puhaltimille KV 452
Pianokonsertto nro 20 d-molli KV 466

Pe 21.4.2017 klo 19:00, Tapiolasali

Kausikorttisarjat:
Platinasarja
Kultasarja

Liput: alk. 25/19/11 €, sis. palvelumaksu

Osta lippu

Alexander Melnikovin suunnittelema ohjelma esittelee pianisti-Mozartin, jolta kuullaan sonaatti, pianon ympärille rakentuva kamarimusiikkiteos ja pianokonsertto. Konsertissa voi myös verrata keskenään periodisoittimia, joilla esitetään kvintetto, ja moderneja soittimia, jotka soivat konsertossa.

Avoin kenraaliharjoitus klo 10.00-11.20.

Teosesittelyt

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

Wolfgang Amadeus Mozart: Pianosonaatti nro 12 F-duuri KV 332
F-duuri-sonaatti KV 332 on luultavasti valmistunut kesällä 1783, jolloin Mozart oli vaimonsa Constanzen kanssa vierailulla Salzburgissa. Teoksessa tulee esiin monia Mozartin sonaateille tyypillisiä piirteitä, mutta samalla se on yksilöllinen, omanlaisensa mestariteos.   Kauniin eleettömässä avauksessa Mozart rakentaa tasapainoisen kokonaisuuden eriluonteisista pienistä elementeistä: alun laulumelodiasta, pienestä kontrapunktisesta käänteestä ja marssimaisesta aihelmasta. Tällainen erilaisten elementtien luonteva tasapaino oli yksi klassismin perustyylipiirteistä, mutta juuri Mozartilla aihelmien pakoton yhteys on ainutlaatuista. Osassa voi panna merkille myös muutamat dramaattiset korostukset ja rytmiset hienoudet.
Teoksen keskellä on yksinkertaisen jalopiirteinen hidas osa, jota sävyttää Mozartille niin tyypillinen valon ja varjon, onnen ja surumielen kaksoisvalaistus. Finaalissa Mozartin ehtymätön keksintä on kukkeimmillaan. Osassa on sen alkupurkauksesta lähtien vauhtia, dramatiikkaa ja lähes konserttomaista taituruutta. Ja yhtä dynaaminen kuin on osan avaus, yhtä vaikuttavan hillitty on sen hiljentyvä päätös.

Wolfgang Amadeus Mozart: Kvintetto pianolle, oboelle, klarinetille, käyrätorvelle ja fagotille Es-duuri KV 452
Yksi Mozartin erityistaidoista oli hänen poikkeuksellinen kykynsä käsitellä puhallinsoittimia. Kun Mozart ryhtyi alkuvuodesta 1784 kirjoittamaan kvintettoa pianolle ja neljälle puhaltimelle, hän tuli asettaneeksi itselleen melkoisen sävellyksellisen haasteen. Kyseessä oli ilmeisesti ensimmäinen kerta, kun kukaan kokeili tällaista soitinyhdistelmää, eikä sen soinnillinen ja tonaalinen hallitseminen ollut helppoa. Täytyy esimerkiksi muistaa, että käyrätorven sävelvalikoima oli tuolloin rajoittuneempi kuin nykyisin ja sisälsi vain soittimen virityksen mukaiset yläsävelet ja niiden tukkeamistekniikalla tuotetut kromaattiset muunnokset.
Haasteista huolimatta Mozart onnistui tehtävässä mestarillisesti ja antoi jokaiselle soittimelle tärkeitä osuuksia aidon kamarimusiikillisessa hengessä. Puhaltimia käytetään sekä solistiosuuksissa että erilaisina ryhminä, välillä vuorottelemassa pianon kanssa, välillä maalaamassa sille lämminhenkistä taustaa tai välillä pääroolissa pianon jäädessä niiden säestäjäksi. Pianolla on silti taipumus hallita kokonaisuutta, ja teoksessa on varsinkin ääriosissa eräänlaisen pienoiskonserton tuntua. Kolmiosaisen teoksen nopea ensiosa alkaa arvokkaansävyisellä hitaalla johdannolla, keskellä on hehkeiden puhallinsointien hallitsema tunnelmallinen hidas osa ja päätöksenä on eloisan raikas finaali, jonka lopulla kuullaan viidelle soittajalle kirjoitettu ryhmäkadenssi ("Cadenza in tempo").

Wolfgang Amadeus Mozart: Pianokonsertto nro 20 d-molli KV 466 

Vaikka pianokonsertosta tuli oopperan ohella Mozartin ehkä luonteenomaisin sävellyslaji, hän sävelsi ensimmäisen pianokonserttonsa vasta melko myöhäisessä vaiheessa urallaan. Hän sai tämän, nykyisin pianokonserttona nro 5 D-duuri tunnetun teoksen valmiiksi Salzburgissa joulukuussa 1773, hiukan ennen 18-vuotispäiväänsä.
Mozart sävelsi Salzburgissa kaikkiaan kuusi konserttoa. Vaikka ne ovat jo täysipainoisia lajinsa edustajia, Mozart nousi lopulliseen mestaruuteen pianokonserttojen säveltäjänä vasta sen jälkeen, kun hän oli muuttanut vuonna 1781 vapaaksi taiteilijaksi Wieniin. Kymmenen vuoden aikana syntyi 17 suurenmoista pianokonserttoa, parhaimmillaan (1784) peräti kuusi vuodessa.
Pianokonsertto d-molli KV 466 on päivätty valmistuneeksi 10. helmikuuta 1785. Se oli Mozartin ensimmäinen molliin säveltämä pianokonsertto, eikä hän myöhemminkään kirjoittanut kuin yhden pianokonserton mollissa, seuraavana vuonna valmistuneen c-mollli-konserton. Kaksi molliteosta eroavat kuitenkin luonteeltaan selvästi toisistaan. Siinä missä c-molli-konsertto on pohjimmiltaan traaginen ja mollin ehdottomuuteen päättyvä teos, siinä d-molli-konsertto on dramaattisempi, lopulta duurin valoon päättyvä teos.

 

D

Tapahtumapaikasta

Tapiolasali on Tapiola Sinfoniettan kotisali, jossa orkesteri harjoittelee ja pitää useimmat konserttinsa. Tyylikkäässä koivupintaisessa konserttisalissa on 773 paikkaa. Tapiolasali sijaitsee arkkitehti Arto Sipisen suunnittelemassa Espoon kulttuurikeskuksessa, jonne löytää helposti ja pääsee Helsingistäkin hetkessä. Tapiolasalin osoite on Kulttuuriaukio 2, 02100 Espoo. Puh. (09) 816 21 (vaihde).

Lue lisää konserteissa vierailusta