HAKOLA & TIKSOLA

John Storgårds, kapellimestari
Minna Pensola, viulu
Antti Tikkanen, alttoviulu

Erwin Schulhoff: Serenade op. 18
Kimmo Hakola: Kaksoiskonsertto viululle, alttoviululle ja orkesterille op. 97, kantaesitys
Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 4

Konserttiesittely klo 18.15.-18.45., FM Kimmo Korhonen.
Haastateltavana säveltäjä Kimmo Hakola.
Espoon kulttuurikeskus, näyttelytila (1. krs).
Vapaa pääsy. Paikat täytetään saapumisjärjestyksessä.

 

Pe 22.9.2017 klo 19:00, Tapiolasali

Kausikorttisarjat:
Platinasarja
Kultasarja

Liput: Alk. 25/19/11€

Osta lippu

Kimmo Hakolan kantaesitykset ovat aina tapauksia. Uudessa konsertossa viulun ja alttoviulun solistista parisuhdetta tulkitsee aviopari Minna Pensola ja  Antti Tikkanen, Duo Tiksola. Hakola kertoo, että ajatus teoksen säveltämisestä heille syntyi jo ennen teoksen konkreettista tilausta. Konsertto on yksi neljästätoista Sibeliuksen seuraajat -hankkeen kantaesityksestä.

Konserton seurana kuullaan Erwin Schulhoffin varhaismoderni Serenadi ja Beethovenin valoisa neljäs sinfonia. Konsertin johtaa John Storgårds.

Yle Radio 1 taltioi konsertin.

Konserttiesittely klo 18.15.-18.45., FM Kimmo Korhonen. Espoon kulttuurikeskus, näyttelytila (1. krs).
Vapaa pääsy. Paikat täytetään saapumisjärjestyksessä.

 

Teosesittelyt:

Kaksoiskonsertto viululle, alttoviululle ja orkesterille op. 97, kantaesitys

”Kun uusi teos on valmistunut, pidän yleensä muutaman viikon tauon ennen kuin palaan takaisin teoksen ääreen. Tämä jälleenkohtaaminen on usein melko rutiininomainen, teoksen ilmaisumaailma on tuttu ja olen edelleen tyytyväinen tehtyihin ratkaisuihin. Tällä kertaa paluu valmistuneen kaksoiskonserton pariin ei sujunut yhtä tottuneesti: huomasin hyvin pian, että musiikissa on läsnä jotain, mistä en ollut tietoinen sitä säveltäessäni.
Jokin tästä ajasta missä elämme, on oudolla tavalla läsnä tässä musiikissa. En tarkoita, että musiikin dramaattiset käänteet tai ilmaisun äärimmäiset, yllätykselliset käänteet ja tunnelmien vastakkain-asettelut viittaisivat musiikissani tämän ajan henkeen, sillä nämä ominaisuudet kuuluvat usein teoksieni ilmaisuun; vaan kyseessä on jokin syvempi, kalvavan jännitteinen, odottava tila tekstuurien ja niiden muovautuvuuksien välillä. Huomio on itselleni tärkeä siinä mielessä, että olen usein todennut, että maailma ympärilläni ei vaikuta itsenäisen teoksen syntyyn.

Lavalla on kolme minulle rakasta muusikkoa: viulisti-kapellimestari John Storgårdsille kirjoitin ensimmäisen viuluteokseni vuonna 1988 hänen ensikonserttiinsa. Legendaarinen Seppo Heikinheimo kirjoitti, että viuluteoksen ilmaisu on kuin raivotautisen Paganinin soittoa. Tuosta ilmaisukielestä en ole luopunut koskaan. Minna Pensolan ja Antti Tikkasen kasvua taiteilijuuden koko kukkeuteen olen seurannut heidän opiskeluajoistaan lähtien; nuori abiturientti Minna Pensola soitti aikoinaan johtamani Joensuun kaupunginorkesterin Beethoven-konsertin solistina Beethovenin viulukonserton. Sekä Antti että Minna ovat soittaneet viuluteoksiani ja heidän Meta4-jousikvartetti on esittänyt jousikvartettojani. Kaikki tässä kaksoiskonsertossa on näiden suurenmoisten taiteilijoiden innoittamaa, minulle säveltäminen on parhaimmillaan säveltämistä sielunkumppaneille, ja tässä suhteessa olen ollut elämäni aikana erityisen onnekas", kertoo Kimmo Hakola.

 

 

 

Teosesittely

Erwin Schulhoff (1894-1942): Serenade op. 18

Harva säveltäjä on ollut samaan tapaan oman aikansa erilaisten tyylivirtausten peili kuin tšekkiläinen Erwin Schulhoff. Ennen ensimmäistä maailmansotaa syntyneessä varhaistuotannossa häntä innoittivat mm. Richard Strauss ja Claude Debussy. Maailmansodan myötä hänen ilmaisunsa radikalisoitui, ja hän kiinnostui Skrjabinista sekä Schönbergistä ja tämän atonaalisesta ekspressionismista. Samoihin aikoihin Schulhoff kallistui myös uhittelevan dadaismin suuntaan, ja hiukan myöhemmin hän innostui jazzista ja kääntyi kohti ranskalaista uusklassismia ja slaavilaista kansanmusiikkia. Viimeisenä käänteenä oli hänen 1930-luvulla voimistuneiden vasemmistoaatteidensa nostattama sosialistisen realismin kausi. Omana aikanaan parhaimmillaan kohtuullista suosiota nauttinut säveltäjä vajosi kuolemansa jälkeen unohdukseen, josta hän on vasta vähitellen alkanut nousta jälleen esiin.
Serenadi orkesterille on valmistunut 1914 ja kuuluu Schulhoffin varhaiseen, "postromanttiseksi" kutsuttuun tuotantoon. Viisiosaisena sarjana teos palautuu muodoltaan 1700-luvun divertimentojen ja serenadien traditioon, mutta antaa tälle traditiolle uuden ajan värittämän sisällön.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä

 

 

 

Teosesittely

Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 4

Neljäs sinfonia kuuluu muun muassa viulukonserton tavoin Beethovenin valoisiin teoksiin. Neljäs sinfonia valmistui keväällä 1806 ja sai ensiesityksensä maaliskuussa 1807. Sinfonian ensiosa alkaa vakavalla, kuin musiikillisesta alkuhämärästä kasvavalla johdannolla (Adagio), josta puhkeaa esiin energisen nopea pääjakso (Allegro vivace). Ensiosan kehittely jähmettyy monen kymmenen tahdin mittaiseen pianissimokohtaukseen, josta mahtava crescendo vie lopulta kertaukseen. Hitaassa osassa (Adagio) leveästi laulava melodiikka saa vastaelementikseen säestyksen rytmiaiheet, jotka valtaavat muutamaan otteeseen kudoksen.  Scherzossa (Allegro vivace) kiinnittää huomiota eloisa rytmiikka ja finaali on sinfonian osista vapautuneimmin humoristinen.

Lyhennetty Kimmo Korhosen tekstistä.

Tapahtumapaikasta

Tapiolasali on Tapiola Sinfoniettan kotisali, jossa orkesteri harjoittelee ja pitää useimmat konserttinsa. Tyylikkäässä koivupintaisessa konserttisalissa on 773 paikkaa. Tapiolasali sijaitsee arkkitehti Arto Sipisen suunnittelemassa Espoon kulttuurikeskuksessa, jonne löytää helposti ja pääsee Helsingistäkin hetkessä. Tapiolasalin osoite on Kulttuuriaukio 2, 02100 Espoo. Puh. (09) 816 21 (vaihde).

Lue lisää konserteissa vierailusta